Se on selvä. Ja sitä kautta myös lukija häviää. Kun eivät vain katoaisi sekä kirjailijat ja kääntäjät että lukijat.

Den nästa inlämningsfristen för svenskspråkiga artiklar inom översättnings- och tolkningsvetenskap är 15.3.2026.

P.S. Tidskriften har också experter i svenska, jag bara övningstalar gärna

Numero saatiin julki reilu viikko sitten, mutta väsynyt ja onnellinen toimittaja ei silloin jaksanut postata kuin aivan pakolliset tiedotteet 😅

Nyt kartta on Nellillä, ja hänen täytyy selvittää, miksi joku haluaa niin kiihkeästi tuhota sen kaikki kappaleet.

Loppuratkaisu oli vähän epäuskottava, mutta enimmäkseen tähän karttojen maailmaan oli hauska uppoutua 💙

P.S. Kansikuvassa oleva Viggo Johansenin maalaus esiintyy myös kirjassa.

Tykkäsin enemmän ensimmäisestä puolikkaasta, jossa ruoditaan Ruotsin kulttuurieliittiä, taustoja paljastuu vähitellen ja hahmoissa on enemmän harmaan sävyjä. Mutta pätevä on loppupuolikin. Hienoa että tämä on tulossa suomeksi tammikuussa (suom. Antti Immonen, kust. Like).

Tästä pitäisi aloittaa oma ketju: mitä outoa syömällä sinä eläisit 117-vuotiaaksi? Höyrytetyt männynneulaset olisivat kyllä siisti juttu. Nauttivatko muumit neulasia ennen talviunia vai muistanko väärin?

Pixabay on vaarallinen paikka. "Ihan nopeasti vain katson, löytyisikö jokin kiva kuva tähän luentodiaan..."

Ikävä kuulla. Toivottavasti lapsi seuraa omaa kiinnostustaan ❤️. Matematiikan ylikorostusta onneksi korjataan ensi vuoden pisteytyksissä.

You'd need to ask the HR about that.

I guess the job ad assumes its target group to be familiar with the discipline. Teaching translation typically does require excellent knowledge of both of the working languages in question.

You would have to ask the HR, but one possible explanation is that the job involves a lot of translation teaching and requires excellent Finnish skills.

Muualta Joensuuhun muuttaneena suosittelen lämpimästi työtä, työyhteisöä ja kaupunkia (etenkin luontoa ja ilmastoa) 😊

Luen aika paljon ruotsiksi, mutta tässä jäisi kyllä vivahteita ymmärtämättä.

Minä löysin sattumalta kirjaston poistohyllystä. Kiitos tuosta toisesta Trotzig-vinkistä!

Nimisadun lisäksi olen bongannut viittauksia Andersenin Nukkumattiin ja Jääneitoon.

Luen hitaasti, ehkä kymmenen sivua kerrallaan. Nautin terävästä kuvauksesta ja Oili Suomisen upeasta suomennoksesta - ja kiukkuan, koska nykyään välillä tuntuu, ettemme ole oppineet mitään noista ajoista.

...Tämän kiertelevän väen, tämän harmaan aineksen yhteiskuntaruumis ravisti reuhtovin rumin liikkein itsestään, se oli jätettä." (s. 55-56)

Trotzigin romaani alkaa 1920-luvun Ruotsista ja kertoo aviottomasta äidistä ja tämän tyttärestä. Kieli paikoin runollista, paikoin raastavan realistista.