Tai jos tilanne vaatii todella jyrkkiä toimenpiteitä, voidaan ehkä alentua sanomaan ett no mutt kiva että asiakkaat/hlökunta on aktiivisia, ehkä voimme vielä tarkastella tilannetta uudelleen (mutta selvää on että pahimmillaankin kyse on väärinkäsityksestä!).

Tietysti todetaan että hlökunta on väärässä. Se on normi kaasuvalotustekniikka: asiakkaat tai hlökunta vain kuvittelee ongelmien olemassaolon, tai kyse on väärinkäsityksestä jonka selitystä asiakkaat/hlökunta eivät liikuttavassa yksinkertaisuudessaan aivan ole kyenneet käsittämään, tms.

tai esikoisen ostavan itselleen jouluisen dekkarin. Pidän isona voittona ett kirja on edelleen heille olemassaoleva vaihtoehto.

Viisikot Soturikissat heppajännärit sun muut. Silti, vaiheet meni ohi kaikilta. Vähän karua kieltämättä. Mutta: se jäi ett jokaiselle kirja on edelleen vaihtoehto! Yhtäkkiä bongaankin juniorin syynäilemässä Christien Idän pikajunan arvoitusta, keskimmäisen nenä kiinni S. Kingin Pitkässä marssissa,

Mun muksut on 18/21/25. Kirjat ja lukeminen on ympäröineet niitä koko elämän, sekä isän että äidin puolelta. Kirjoja huushollien hyllyillä liioittelematta tuhansia. Iltasatuja on luettu pitkälle teini-ikään, toki sadut vaihtuivat fantasiaan yms kun ikää tuli. Muksuilla oli ahmimisvaiheensa ,

Parempituloiset eivät voi käsittää sitä stressin ja kuormituksen määrää, mikä tulee siitä, kun koko ajan päässä on huutava ääni, joka pohtii, miten saada rahat riittämään. Siihen herää yöllä (jos on saanut nukahdettua), se on mielessä aamusta iltaan varjostaen päivää, vaikuttaen kaikkeen tekemiseen.

Tykkäsin Mars-tarinasta erittäin paljon sekä kirjana että leffana, mielestäni harvinaisen onnistunut kombo. Toivotaan että Hail onnistuu yhtä hyvin. Mulle henk.koht. ongelma on ett en voi sietää Goslingia. Hmph. Hail lienee silti pakko nähdä.

Mua ketuttaa tuo tyyli sevverran paljon, etten kiusallanikaan maksa Premiumista. Tämmöiselle tavikselle joka vain seurailee postauksia siinä toivossa ett joskus olisi kiinnostaviakin seassa, maksuversio ei antaisi yhtikäs mitään lisäarvoa.

Minusta just päinvastoin kuin arvion otsikossa. Dialogi yleensäkin on näiden heikointa antia, se on useimmiten kiusallisen kömpelöä ja myötähäpeää herättävän epähauskaa huulenheittoa. Juoni ja tarinan kuljetus oli ihan kohtuullinen ja ministi yllättäväkin.

Seuraava elämänselitys-& kikkakolmosotsikko jossain diipadaapailtapulussa: "Oletko aina syntynyt väärin?"

Viimevuotinen leffa Carry-on on aivan kelvollista jouluaattotoimintahöttöä jota katseli mielellään. Sen sijaan The Merry Gentlemen oli käsittämätöntä, myötähäpeää herättävää jouluromcom-nöyhtää, jota mä ja sisko katseltiin suu auki, "wtf tää kakkendaal on????"

Joululeffojen pyhä kolminaisuus 🎅

But more to the point - offering asylum to people fleeing war or torture or persecution is what decent nations do. It's what defines us. Without that it's just a race to the bottom.

Anteeks tää on niin oikeesti vakava asia mutt mä nauroin tälle "sitaatille" varmaan minuutin ääneen 🤣
Valitettavasti tuntuu siltä ett yks sun toinenkin pomoihminen (sekä hallitus...) vois tatuoida tuon otsaansa 🙄

minkä helkkarin takia sitä samaa ankeutta pitäisi vielä fiktiostakin lukea? Eskapismia sen olla pitää!
Ja jos faktaa ni en silloinkaan lue niitä riipaisevankoskettavia elämäkerralisia fiilistelyjä vaan jotain suht kovaa tiedettä mieluummin.

Mä kestän kyllä dekkarit ja murhat ja jännäriväkivallan, mun triggerisanat kirjakuvauksissa on koskettava, ravisteleva, riipaiseva, todenmakuinen, jne. Mun elämäni on ihan tarpeeksi todenmakuista, thank you very much, ja maailma ylipäänsä turhankin ravisteleva, joten