Silloin toki vallitsevat energiasektorin intressit olisivat energiasektorin uusiutuvien suuromistajia; ja vastaavasti muilla sektoreilla vähäpäästöisten vaihtoehtojen omistajia. En suoraan näe syytä, miksei tämä voisi olla stabiili tila, mutta kuten sanot tämä on empiirinen kysymys.

Pitäisi määrittää ensi "tuntemamme kapitalismi" selkeästi. Itse ajattelen usein että mielekäs määritelmä on "markkinatalous, jossa syntyy eriarvoisuutta & vauraalla eliitillä on ylisuuri vaikutusvalta politiikkaan"... luulen, että siinäkin tilanteessa vastaus on "kyllä, on yhteensopiva".

Samaa mieltä näistä. Mutta jos kyseessä olisi ollut "vain" kotimainen ongelma, tämä jarruttaminen olisi ollut paljon vaikeampaa. Kansainvälinen ulottuvuus on tehnyt sitä aivan liian helppoa.

En osaa vielä sanoa varmasti, mutta olen usein varovaisen optimistinen. Siirtymä tullee tapahtumaan jahka uusiutuvat ottavat vielä lisää jalansijaa -- liian myöhään suhteessa siihen että sen pitäisi jo olla tehty, mutta silti.

No en nyt puhuisi tuhosta. Onhan tässä sentään yrityksiä saada tilanne kuriin & teknologinen kehitys näyttää lupaavalta. Mutta katsotaan.

Vähän vaikeaa nähdä että tähän ei olisi päädytty, kasvihuoneilmiön fysiikka & polttolaitosten taloudelliset realiteetit ovat mitä ovat. Ts. kontrafaktuaalin pitäisi mennä aika syvälle, johonkin sellaiseen millä on mahdoton spekuloida.

Normatiivisesti samaa mieltä. Mutta epäonnistumista selittää isolta osin se, että kyseessä on maailmanlaajuinen ulkoisvaikutus = edes isokaan valtio / blokki ei pysty kauheasti vaikuttamaan asiaan itsekseen.

Ja tämä on tietenkin seurausta siitä, että tähän mennessä ollaan toisaalta oltu liian lepsuja talouskurin kanssa, toisaalta koettu nippu isoja kriisejä jotka ovat vaatineet elvytystoimia. Mitä suuremmaksi velkataakan antaa kertyä, sitä kivuliaampaa asiasta tulee.

Ikävä kyllä jossakin vaiheessa se täytyy tehdä, ja mitä pidemmäksi leikkaukset jätetään sitä suuremmaksi kasvaa oikeasti ison kriisin riski. Se on se, joka itse asiassa pelottaa.

Tiedän että nämä eivät ole triviaaleja ja asiasta on ihan korkealaatuista tutkimustakin. Siksi onkin erityisen tärkeää pyrkiä lyhentämään velkaa ei ainoastaan leikkauksilla, vaan myös reiluiksi koetuilla verojen korotuksilla; ja pyrkiä maksimaalisesti optimoimaan leikkauskohteet.

En omaa selkeää mielipidettä siitä, mille tasolle valtiovelka tulisi tähdätä "normaaleina aikoina". Se riippuu myös näkyvissä olevista uhkakuvista. Tällä hetkellä, kun Euroopassa käydään isoa sotaa, velkaa kannattaisi pyrkiä lyhentämään, niin että tarpeen vaatiessa on tilaa ottaa nopeasti lisää.

Talouskuria tarvitaan sikäli, että menojen leikkauksilla ja verojen nostoilla tulisi tehdä tilaa sellaisille tarvittaville julkisille investoinneille, joiden yhteiskunnallisen tuoton katsotaan olevan velan kustannuksia korkeampi. Toki tämä tulee tehdä sekä mahdollisimman järkevästi ja reilusti.

Olen huolissani siitä, että advokoimasi politiikka johtaa merkittävään inflaatioon -- todennäköisesti ennemmin kuin myöhemmin -- jos sitä alettaisiin systemaattisesti seuraamaan. Tuntuu että tämä huoli unohtuu velkapositiiviselta porukalta kokonaan.

Tämä vaatii tietenkin institutionaalisia muutoksia -- mm. pankkiunioni, euroalueen yhteinen talletussuoja, ja selkeästi sovittu kehikko valtioiden tai systeemisten rahoituslaitosten maksukyvyttömyyden varalle; nämä vaaditaan, jotta "no bail out" pitää.

Mielestäni keskuspankin kannattaisi antaa keskittyä rahapolitiikkaan ja etenkin euroalueella, jolla meitä vaivaa vapaamatkustusongelma, keskuspankin ei tulisi puuttua valtioiden maksukykyongelmiin. Toisin sanoen markkinakurin tulisi olla se, jonka tulisi asettaa rajat velanotolle.

Advokoit aika vahvoin termein täällä rohkeamman velanoton puolesta, joten toivon että sinulla olisi selkeä kuva myös tämän linjan implikaatioista.

Mikäli piikki halvalle velkarahalle ei ole loputtomasti auki, se tullee joskus vastaan. Ja hetki, jolloin korkojen annetaankin nousta, vaikuttaa puolestaan siihen, kuka sitä velkaa on valmis ostamaan jo ennen kuin raja tulee vastaan. EKP:n pitää tehdä ostoja jo paljon rajaa aikaisemmin.

Tarkoitatko siis että EKP:n pitäisi pitää korot matalalla johonkin tiettyyn, verrattain korkeaan rajaan saakka (vaikka 150% BKT:sta?) & sitten antaa markkinoiden ylläpitää budjettikuria? Vai mikä vaihtoehtoinen sääntö sinulla on mielessäsi?