Voi hyvin olla. Eikä nykyinen puolueen johto ole mitenkään erityisen liberaalina profiloitunut vaan enemminkin seuraillut ”ajan henkeä”. Mutta toki sitäkin voi koittaa muokata. Viime kesän kännystyslaki oli kuitenkin puolueelle varsin jakava - ehkä puolueen johdolle tämä tuli osin yllätyksenä.

Hieman haastan tätä näkemystä. SDP on jakautunut arvokysymyksissä, aivan kuten kokoomuskin. Molemmissa puolueissa sekä konservatiiveja että liberaaleja. SDP on kuitenkin linjannut PS yhteistyön pois. SDP:llä myös paljon maahanmuuttajia ehdolla ja aktiivisina ja mm. vara-PJ on pakolaistaustaisten.

Jos Ukrainan puolustus romahtaa, romahtaa myös demokratia, mutta jos demokratia romahtaa ja puolustus pitää, Euroopan unioniin liittyy EU:n turvallisuuden kannalta keskeinen (mutta autoritaarinen) valtio, jolla on erittäin vahvat asevoimat.

Mahtaakohan kovinkaan moni hahmottaa, että kun Ukrainaa tuetaan ja pyritään intergroimaan Euroopan unioniin, Ukrainan demokratian tukeminen on aivan yhtä tärkeää, kun puolustuskyvyn tukeminen.

Kodin käsitteen merkitystä voidaan tarkastella esim. asunnottomuuden tai pakolaisuuden yhteydessä.

Uskonnon osalta jakolinjat kulkevat paljon enemmän uskontojen sisällä kuin välillä.

Uskonnolla voidaan myös perustella laajempaa solidaarisuutta - ei vain oman yhteisön sisäistä.

Koti, uskonto ja isänmaakin ovat käsitteitä, joita ei minusta tarvitse jättää vain taantumuksellinen konservatiivisuuden temmellyskentäksi, vaikka nämä käsitteet sillä puolella usein yritetäänkin omia.

Maanpuolustustahdon tulisi mielestäni yhdistää sekä halu ja kyky puolustaa maata että ennen kaikkea pyrkimys pitää maa puolustamisen arvoisena. Tähän liittyvät pyrkimykset vaalia liberaalia demokratiaa, ihmisoikeuksia, ekologista kestävyyttä ja hyvinvointivaltiota.

Itse ajattelen, että isänmaallisuus ei ole esim. Suomen nykyisen hallituksen varauksetonta tukemista, vaan nimenomaan hallituksen tiukkaa (mutta myös rakentavaa) kritiikkiä. Tämä on osoitus siitä, että välitämme suomalaisesta yhteiskunnasta - siis isänmaallisuutta.

Erottelu isänmaallisuuden ja nativismin välillä on tärkeä. Nativismi on minkä tahansa ”omaksi koetun” ensisijaisuutta korostava nurkkakuntainen näkemys. Isänmaallisuus voi parhaimmillaan olla pyrkimys muokata ”omaa yhteiskuntaa” sen keskeisten ihanteiden mukaiseksi.

Ukrainan sota ja myös Gazan sota ovat panneet pohtimaan isänmaallisuutta. Molemmat konfliktit ovat yllättävästi kirkastaneet isänmaallisuuden myönteisiä puolia. Sekä ukrainalaisille että palestiinalaisille kysymys valtiollisesta suvereniteetista ei ole vain akateeminen kysymys.