Yksilöitä syyllistetään ilmastonmuutoksesta liikaa ja suuryrityksiä, valtioita jne puolestaan liian vähän. Painopiste pitäisi olla isoissa tekijöissä. Mut kestämättömän elämäntyylinen ihailu, argh. Kirjoittaisivat ees joskus vastapainoksi ihan tavallisten ihmisten kestävistä valinnoista.

Mutta voi olla että puhutaan samasta asiasta eri kantilta? Mä olen omasta mielestäni asioiden suhteen inhorealisti. En elättele sokeaa toivoa, uskon enemmänkin toimintaan ja siihen että näyttämällä esimerkkiä, puhumalla, jne voi ehkä mahdollisesti vaikuttaa.

Riippumatta synkistä ennusteista ja oikeistopopulismin noususta pitää silti yrittää. Jos uskotaan että peli on jo menetetty sehän on sit sitä.
Aika paljon on mitä voidaan vielä tehdä, toivo ei ole perusteetonta. Huonoltahan tämä näyttää, mutta en aio luovuttaa. (2/2)

Mä olen tosta eri mieltä. Olen aika pitkälle doomsday prepperi, mutta uskon vakaasti siihen, että luovuttamalla ja hukkaamalla toivo varmistetaan epäonnistuminen.
Ilmastonmuutos esim ei ole joko/tai. Sillä mitä me tehdään tai ei tehdä, ketä me äänestetään jne on edelleen merkitystä. (1/)

Onhan meillä on vielä toivoa, ainakin teoriassa. Epärealistista tosiaan huomioiden nykyisten vallanpitäjien valinnat, mutta toivon ylläpitäminen on parempi kuin valmiiksi luovuttaminen.
Olettaisin että jostain tällaisesti voisi olla kyse? Taistelua on helpompi jatkaa kun on vielä toivoa.

Jep, todennäköisesti just noin. Sen verran pienessä organisaatiossa töissä, että tuotteliaisuus etätöissä näkyy about kaikille.

Kaikki eivät ole etänä tuotteliaita. Oon kuullut kauhutarinoita miten alaiset eivät tee (tai ainakaan vaikuta tekevän) yhtikäs mitään etätyöpäiviensä aikana.

Kontakti työkavereihin ei muodostu eikä se pysy jos työkavereita ei näe livenä kuin pikkujouluissa.

Mun tapauksessa etätyö + läsnäpäivät on itseasiassa ainoa keino pystyä työskentelemään kokopäiväisesti ja olla tuottelias pikku muurahainen. Kumpikaan yksinään ei onnistu, kokeiltu on. (4/ )

Jonkun asiakkaan kiukuteltua aiheettomasti voin soittaa jollekulle työkaverille ja yhdessä voimme ihmetellä mistä näitä koliikkiaikuisia oikein riittää. Auttaa kummasti.
AuDHD:nä väsyn ihmisistä, joka päivä toimistolla olisi aivan liikaa. Mutta tarvitsen yhteisöä myös (3/)

Tulee puhuttua myös asioista, joista ei tulisi soitettua tai viestitettyä.
Olin joskus aikoinaan yksin yrittelevä, ainoat kontaktit olivat asiakkaat. Hyi stn miten yksinäistä ja ankeaa vaikka asiakkaat oli pääosin mukavia. Nyt vaikka oisin etänä on mulla se kuuluisa yhteisön tuki. (2/ )

Jos työskentelisin vain lähi, olisin kokonaisuutena tehottomampi. Nykyistä paremmat työtilat, esim oma äänieristetty ja väljä työhuone todnäk parantaisi tehokkuutta hieman, mutta lisäisi yrityksen kuluja oleellisesti.

Ehkä kannattaisi jututtaa etätöitä tekevien työnantajia?

Mun työpanoksesta osa on helposti mitattavissa ja seurattavissa, osa ei. Etätöissä teen helposti seurattavia hommia ja olen tehokas, koska häiriöitä ja keskeytyksiä on vähän. Lähipäivinä hoidan hankalasti mitattavia asioita ja on häiriöitä, karkeasti vertailemalla olen lähipäivinä todella tehoton.

Jaa-a. Toivottavasti Melissä heikkenee kunnolla osuessaan ranta eikä sada ennuisteiden mukaista metriä vettä parissa päivässä.

Epäkäytännöllinen tai ei, työkseni vastaan, että asiat toimii.
"Keltainen ihminen harvoin haluaa tietää, miten asiat toimivat." "Käytä esimerkiksi sellaisia ilmaisuja kuin juuri kehitelty, uusi idea,"
Paitsi et haluan tietää miten asiat toimii enkä jaksa tyhjää sanahelinää.