On myös muuttunut tuomitun asenne sitten tuomion. Kunniaväkivalta on täysin väärä sana, koska ei näillä paskiaisilla ole mitään kunnian käsitystä alun alkaenkaan.

Lopuksi voi todeta, että suomalaiset futisfanit ovat yhtä tyhmiä kuin mitkä tahansa muutkin fanit: tappiot on valmentajan vika, voitot pelaajien ansiota. Valmentaja halutaan vaihtaa aina. Anteeksi kun olen pökäleenä pukkipartyn boolimaljassa, mutta näin se vaan on.

Kuitenkin suomalaisfanien mielestä tappiot olivat tanskalaisen päävalmentajan syytä. Eikä tuomiota muuta se, että tuloksellisesti meni kuitenkin viime vuotta paremmin. Toki tappiot tuli inhottaviin saumoihin.

Aion myös olla se ärsyttävä ihminen, joka lukee Friedrich Nitschiä, ja sitten kun jengi alkaa jänkätä jostain Übermenschistä, vastaan vain, että ei kun se varhainen kantilainen.

Latasin koko H- ja S-kirjaimen (mukana Schelling, kaikki Schlegelit ja Caroline Schlegel-Schelling). Jäi vielä 300 sivua ladattavaksi. Naurettavaa. Jättäisin päivätyöni tämän lukemiseksi, jos ei päivätyöni olisi tämän lukemista.

Myös lisensseissä on ymmärretty, että tässä ei jollain 40–100 sivulla PDF:n tulostusta tehdä yhtään mitään. Oikein. Kunnollista.

Miltä luovan väen ruikutus, ettei raha riitä sekä kaljaan, flat whiteen että Kalliossa asumiseen, kuulostaa heistä, jotka vaihtavat saman toimeentulon fyysisen terveyden menettämiseen ja eliniän laskuun? Etenkin kun heidän työnsä pitää yhteiskunnan pyörimässä toisin kuin Niko Hallikaisen romaanit.

Mutta toisaalta taiteilijan ja tutkijan työhön kuuluu suuri vapaus: ei aamuherätyksiä, vuorotyötä, fyysistä kuormitusta, kummoistakaan työajanseurantaa, eikä kellokortteja. Pienemmällä palkalla saa toisaalta nämäkin edut, jotka taas eivät esim. yksityisellä sektorilla ole saatavilla.

Apurahat (2 250–2 500 €/kk taiteilijoilla ja väitöskirjatutkijoilla; 3 000–3 500 € postdoceilla) eivät ole työn sisältöön (itseohjautuvuus, luovuus, kilpailu) nähden tietenkään korkeita. Kutsumus on puoli palkkaa, koska samantasoinen työ viestintätoimistossa luultavasti alkaisi 3 500 eurosta.

I got caught :D yes, pasta and potatoes are the two things I could eat for the rest of my life. And coffee and cake for dessert.

Regarding restaurants, I would recommend at least Café Bar No 9, Cafelito (in this category too, Daily Dose (don’t know about the reservations), Harju 8, Third Place, and Goose Pastabar. I guess I’ll save this post for myself, too, to remember all these places.

There was just a voting by professionals in coffee about the 30 best cafés in Finland, and quite a many of them are in Helsinki (my favorites are El Fant, Cafelito, and Cafetoria).