Missähän tämä "Putinin pelikirja" on luettavissa? Kun Jufo siihen niin innolla viittaa ilman mitään yksilöintiä niin toki olisi kiinnostavaa lukea, millaisia lukuja siinä kirjassa on.

Muuten tuo vaikuttaa lähinnä epä-älylliseltä öyhötykseltä.

Putin on isovenäläinen imperialisti, ja hänelle lienee kohtalaisen yhdentekevää, millainen rajamaakuntien etninen kokoonpano on.

Sinä taas käyttäydyt kuin infantiili suomalaisnationalistinen autoritaari, kun pidät sitä merkkinä putinismista, että joku on asiallisesti kanssasi eri mieltä.

Jufo yksilönä toimii erittäin epäkypsästi ja syyttää suoraan Iivanaa vieraan vallan agentiksi sen tähden, että hän karjalaisena historioitsijana puhuu historiasta Karjalaisesta näkökulmasta.

Tuo on todella härskiä käytöstä ihan jo järjen ja sananvapauden näkökulmasta.

Toki siis molemmat ovat koteloituneet niin vahvasti tuohon kulttuurisotasuohonsa, että sen paremmin heille itselleen kuin kenellekään joka heihin uskoo, ei ole oikein mitään merkitystä sellaisilla yhdentekevillä asioilla kuin totuus, johdonmukaisuus tai logiikka.

Sinivihreät otti selkeitä voittoja mikä näkyy etenkin uusissa valtuutetuissa, mutta nämä voitot eivät lähellekään paikkaa menetyksiä vasemmistolle ja demareille.

Vihreä ydinsanoma – ympäristö ja ihmisoikeudet – kyllä uppoaa.

Helsingissä se sanoma on vain vähän vihreiltä hukassa.

Minusta Helsingin vihreiden olisi syytä miettiä, että miten järkevää on vasemmiston ja demareiden jyllätessä vetää vahvan leimallisen sinivihreä kampanja sellaisella pormestariehdokkaalla, joka hurraa rajoja kiinni, aseita Israelista ja Ottawan sopimuksesta irtaantumista.

Voittohuoneessa on toki myös elefantti: Helsinki.

Helsingissä tuli takkiin ja vihreät putosi kärjestä kolmoseksi vasemmistoliiton hengittäessä niskaan.

Helsingin vihreille on peiliin katsomisen paikka ja selitykset painavasta vastuusta ei vakuuta.

Miksei se vastuu paina muita pormestaripuolueita?

Erityisesti iloitsin siitä, että vihreänä sai kerrankin iloita vaali-iltana! Kyllä tämä torjuntavoitto oli ja monissa paikoin ihan oikeakin voitto, kuten kaupungeista Turussa, Tampereella, Espoossa ja Oulussa.

Aluevaalit oli jymymenestys.

Lisäksi totta kai persujen totaalinen romahdus ilahduttaa.

...etten pidä ihan rationaalisesti asiaa ajattelevana ketään, joka vakavalla naamalla väittää, että tällainen projekti voidaan hoitaa ilman merkittävää virheiden mahdollisuutta, puhumattakaan siitä että se hoidettaisiin virheettä.

Ja tässä tapauksessa virheet tarkoittavat kuolleita siviilejä.

Ihan jo puhtaasti hallinnollisesta näkökulmasta ajatus siitä, että pitäisi miinoittaa esimerkiksi pelkästään Pohjois-Karjalan itäraja, merkitä kaikki miinat luotettavasti karttaan ja hoitaa niistä joka ikisen purku luotettavasti erämaaolosuhteissa kuulostaa niin riskialttiilta hankkeelta...

Minä uskon suomalaisiin erityismiinoihin siinä vaiheessa, kun kansanedustajat ottavat miinoja omaan naapurustoonsa ja käyvät testiksi polkaisemassa vaikka sataan deaktivoituun miinaan.

Jos ne ovat kerran niin vaarattomia niin eihän se ole mikään ongelma niitä omille kotinurkille ottaa.

Jatkaa samaa linjaa. Mielistelee fasisteja koska katsoo saavansa siitä jotain hyötyä.

Ei arvoja, ei selkärankaa.

Presidentinvaalikampanjassa hän puhui televisiohaastattelussa suomenvenäläisten kansalaisuuden "takautuvasta poistamisesta". Mikä olisi äärimmäisen laitonta ja tarkoittaisi käytännössä etnistä puhdistusta.

Tajusi kai itsekin mokansa kun jälkeenpäin pakitteli puheissaan. Mutta 100% töhön touhua.

Minä tuomitsin Stubukan jo kauan ennen kuin hänestä tuli presidentti. Tohelo, tuuliviiri ja opportunisti se on aina ollut.

Krimin valtauksen jälkeen hän pääministerinä kritisoi kansanedustajia "russofobiasta", kun Fennovoiman ydinvoimalahanketta kritisoitiin siitä, että se oli Rosatomin rahoittama.

Niin näkyy sitten pääkirjoituksissa, joista kyllä tuntee kilometrin päähän Saskan hajun silloin kun hän niitä rustailee sekä toki osassa kolumneista, kun niitä kirjoittaa tuo samassa pierubastussa marinoitunut toimittajaporukka.

Hyvää journalismia usein ja laaja-alaisesti mutta lehden oma linja on lähinnä loputtoman omahyväistä omien pierujen haistelua ja naiivia uskoa länsimaiseen liberaaliin demokratiaan sellaisena kuin se oli ehkä 20 vuotta sitten sekä toki sokeaa uskoa Suomen viralliseen ulkopoliittiseen linjaan.