Jo toinen aamu kofeiinittomalla kahvilla. Vahingossa.

Talvi keikkuen pitelee puoliaan.

Mikäs siinä, tänään nautin lenkistä villapipossa ja pitkässä untuvatakissa. Kevät ON kuitenkin jo lähellä!

Eilen sain kuumennettua aivoni katsomalla yhden puhevideon Radikaali luovuus -kurssilla. Sulattelin sitä pitkään ja kävin katsomassa Klaus Härön leffan ”Ei koskaan yksin”. Sen jälkeen tein kurssin loppuun. Kiitos Aalto-yliopistolle kurssista 🙏🏼.

Mainitaan vielä: oli lähes someton päivä.

Upea ilma ulkoiluun! Ja se selkeästi innosti ihmisiä aamupäivästä liikkumaan. Keski-ikäisiä ja vanhempia pariskuntia parveili pyörätiellä pienen metsän ympäristössä. Kävely – se on aivan aliarvostettu laji. Varsinkin nuorempien ihmisten parissa. Menen kohta katsomaan kuntosalille, millainen tungos…

Tänä vuonna järkeistän resurssieni käytön. Ajalliset, taloudelliset ja käytettävissä olevat henkiset voimavarat.

Päätin muuttaa vuokralle järjettömän kalliiksi ja epävarmaksi muuttuneesta ASO-asunnosta.

Kohta minä saan istua leveällä ikkunalaudalla lukemassa kirjaa.

Upea kuun lasku ja auringon nousu tähän aamuun.

Rakastan sitä, etten ole enää aamuntorkku. Aamulla oma virtani on parhaimmilaan 💛.

Aamukävely koiran kanssa pakkasessa teki hyvää.

Kun on tehnyt (yin, hatha, flow -tyylistä) joogaa taas säännöllisesti yli viikon, tuntuu se heti kehossa ja mielialassa. Palkitsevaa! Jospa nyt jaksaisi jatkaa, niin tapa asettuisi arkeen pysyvästi.

Arki. Parasta. Erikoisvalmentajani saa minut hieman liikkumaan. Elämä rescue-rakin kanssa on kiinnostavaa.

Mullei sovellusta ole, mutta katsoin iPhonen sovelluskirjaston ja tuolta se näyttää tosiaan 👇🏼

Verkkodivarista ostamani kirjan (Buber, Minä ja sinä) välistä löytyi erikoisia lehtileikkeitä natseista ja Galileo Galilein museoidusta sormesta. Ja pankkisiirto, jolla kirja on maksettu 1999. Kirjan hankkineesta henkilöstä löytyy netistä kiinnostava muistokirjoitus. Mielikuvitus alkaa laukkaamaan!

Jännää. Nää kuvat näkyi mun fiidissä aikisemmin, mutta nyt tuli uudestaan vastaan tää ketju jonku kommentin seurauksena, eikä kuvia näy, vaan ilmoitus:

Eilisen metsärämpimisen ansiosta tänään on ihan sohvapäivä. Aamukahvin jälkeen perinteinen: kissa tulee syliin tuijottamaan ja kertomaan että on aika siirtyä sohvalle. Viimeinen vapaa tällä erää: huomiseksi töihin 😬.

Päiväkahvi metsässä. Voi jumalaare mikä kömpiminen sinne oli kinoksessa. Ei ollut valmista polkua. Onneksi oli kuitenkin tulipaikalla valmiita puita. Varpaat lämpesi vasta takaisin tarpoessa. Pimeä tuli paluumatkalla ja kuutamo oli upea. Hyvää teki 🤍.

Herää toivo. Valoa sunnuntaiaamuun! 🫶🏼