🫶🐈‍⬛🙏

Joten, millä perusteella SYL pj on äkisti "opiskelijaliikkeen edustaja"? Onko tapahtunut jotain radikaalia, mistä en ole tietoinen?

SYL ei järjestänyt oppilaitosten valtauksia, eikä halunnut assosioitua opiskelijaliikkeen kanssatoimijoineen järjestämään mielenosoitukseen budjettiriihen edustalla huhtikuussa '24. Tulivat paikalle kolmen hengen voimin, seisomaan mahdollisimman kaukana meistä, joihin eivät halunneet assosioitua.

Ja toisekseen, silloin kun itse olin aktiivinen (~23-24), #SYL ei halunnut pitkällä tikullakaan osallistua aktioihin, jotka liittyivät opiskelijaliikkeen toimintaan.

Ensimmäinen syy on se, että "opiskelijaliike" ei ole pitkään aikaan ollut aktiivinen. Porukat aika lailla liittyivät Palestiina-aktivisteihin ja kuka minnekin, mikä ei varsinaisesti keskity ajamaan opiskelijoiden asemaa -> ei siis ole sanan varsinaisessa merkityksessä "opiskelijaliike".

Tekis mieli kokeilla ihan hitoikseen tällaista luomu-kotikutoista ratkaisua. Hyödyntää mahdollisesti omaa kirjallisuustutkintoa. Mutta meneeköhän siinä kasvot yksin tein... 😂

Elin silloin Suomessa, jossa tällainen ei ollut arkipäivää. Mutta tässä olemme.

Olin tuolloin pikkutyttö, äitini ja enoni kanssa matkustanut itänaapuriin katsomaan jääkiekkoa. Tais olla '99. Syömme mäkkärissä ja ikkunan ohi kävelee ikäiseni tyttö, aivan likainen. Jaamme katseen jota en näköjään unohtanut koskaan. Tämä on se, mistä Phil Collins puhui.

Edellämme kassajonossa oli paikallinen paperiton nainen pari hassua vihannesta ostoksinaan. Hävetti niin julmetusti olla kolmen viikon ruokien kanssa siinä. Tunnistan sen saman hiljaisen tuijotuksen ennalta, muistan 90-luvun lopun Pietarin kaduilta erään katutytön jolla oli se sama.

siivittämänä — olen nyt tehnyt sen: soveltanut systemaattista metodia kirjallisuudentutkimukseen. Kysymys kuuluukin enää, millä hinnalla. Prosessi on vaatinut paitsi metodologista akrobatiaa, myös melkoista hermokapasiteettia." (3/3)

toisenlaisessa käsitteellisessä horisontissa, eivätkä täysin tavoita työni metodologista intentiota. Ohjaavan professorin huoli puolestaan on, että tutkimukseni uhkaa hukkua teoriarakennelman painolastiin. Siitä huolimatta — ja ehkä juuri tästä asetelmasta kumpuavan intellektuaalisen uhman (2)

"En tietenkään voi yksiselitteisesti sanoa, missä määrin systemaattisen metodin soveltaminen kirjallisuudentutkimukseen on ylipäätään teoreettisesti tai käytännöllisesti mielekästä — saati sitten institutionaalisesti hyväksyttyä. Opponenttien puheenvuoroista käylähinnä ilmi, että he operoivat (1)