Täällä on oma tuoksunsa, hämärän kivisen paikan
rautaisen portin öljytyt saranat
Kun siirtyy äkkiä, päivän valosta pimeään, kestää tottua näkemiseen.
Sokeana hetkenä hän suuteli minua
Enhän voi tuntea ihmistä, joka ei kerro itsestään mitään
Täällä on oma tuoksunsa, hämärän kivisen paikan
rautaisen portin öljytyt saranat
Kun siirtyy äkkiä, päivän valosta pimeään, kestää tottua näkemiseen.
Sokeana hetkenä hän suuteli minua
Enhän voi tuntea ihmistä, joka ei kerro itsestään mitään