"Lukeminen voi olla muutakin kuin nautinto."

open.substack.com/pub/piiri/p/...

14/25.
Katja Ketun "Kätilössä" (WSOY, 2011) on varsin suuri henkilögalleria. Rakkauden ja pakkomielteen, määrätietoisuuden ja ajelehtivuuden, sekä moraaliset kysymykset ovat läsnä Lapin sodassa, johon kertojan isoäiti ja isoisä ovat joutuneet. Konstikas romaani paranee toisella lukemalla.

13/25.
"Sovitus" lienee Ian McEwanin tunnetuin kirja, mutta en olisi kenties huomannut tarttua teokseen (kirjojen täyteisessä maailmassa) ilman koulu-kontekstia. Hyvä lukukokemus, vaikka yksityiskohtainen tilanteiden kuvailu puuduttikin. Oli huojentavaa, että kuvailulle paljastettiin lopussa syy.

12/25
Seuraavat viikot menevät modernien sotaromaanien parissa. Günter Grassin "Ravunkäyntiä" (Tammi, 2002) kiinnittyy historian suurimpaan merionnettomuuteen. Kirja kuvaa poliittis-rasistista vihan ja väkivallan kierrettä, joka toistuu toistumistaan. Valitettavan ajankohtaista luettavaa edelleen.

11/25
Kaisa Vahteriston esikoisromaani "Nieltyjä esineitä" oli riipaiseva kertomus ensirakkaudesta. Teoksen kieli oli minust todella aistivoimaista ja varmaa. Hetkeksi muutuin itsekin 16-vuotiaaksi ja muistin miltä maailma silloin näytti. Hieno lukukokemus. #lukusuositus

Tuija Siltamäki pohtii esseessään lukemisen tilastoinnin ja lukunautinnon välistä suhdetta. Itse tilastoin lukemistani julkisesti Blueskyssa ja ennen X:ssä ja sitä ennen Twitterissä. Tapa motivoi lukemaan, koska lukeminen johtaa postaukseen ja tekstin miniarvioon.

open.substack.com/pub/piiri/p/...

10/25
Rebecca F. Kuangin "Yellowface" tarjoaa mukaansatempaavaa kirjallisuusviihdettä. Alkuasetelma on herkullinen: päähenkilö varastaa kuolleen ystävänsä käsikirjoituksen, viimeistelee sen ja myy eteenpäin omanaan. Tekijänoikeuskysymykset, sosiaalinen media ja moraali kietoutuvat kutkuttavasti.

9/25
Ossi Nymanin neljännessä romaanissa "Alkuhuuto" Faith, Toivo ja Marjut pyrkivät löytämään elämästä kadonneen merkityksen uskon, toivon ja rakkauden avulla. Nyman asettuu pienen ja pelossaan osattoman ihmisen näkökulmaan. "Hän ei ymmärrä, miten talous toimii, ja siihen hänen kapinansa tyrehtyy."

8/25
Albert Camusin esseitä ja katkelmia kokoava "Kapinoiva ihminen" (Otava, 1971) esittelee Camusille tärkeät absurdin ja kapinan teemat. Kahlaamiseen kului aikaa ja tiedän, että palaan teoksen äärelle. "Katsoessani tätä maailmaa en tahdo itse valehdella enkä tahdo että minulle valehdellaan."

7/25
Helmi Kekkonen kuvaa tarkasti perhesuhteiden dynamiikkaa sekä väkivallan seurauksia viidennessä romaanissaan "Liv!" (Siltala, 2024). Romaani toi mieleen hiljattain Kansallisteatterissa näkemäni monologin "Prima facie". Yhteiskunta toimii väärin, kun vastuu väkivallasta jää uhrin kannettavaksi.

6/25
Kobo Aben romaanissa "Hiekkaa" (Gummerus, 1967) draamallinen jännite rakentuu asetelmalle, jossa ns. tavallinen ihminen joutuu epätavalliseen tilanteeseen. Hiekkakuoppaan aavikolle teljetty Niki Šino yrittää selviytyä. Romaani kertoi minulle ihmisen sopeutumiskyvystä mahdottomiin olosuhteisiin.