”Objektiivisuus” on tietysti tosiaan hyvin moninaisesti käytetty sana. Tässä se viittaa vaan siihen, että fundamentaaliset moraalin vaatimukset eivät riipu meidän normeistamme, asenteistamme, uskomuksistamme tms. (Jonkinlainen ”stance-independence” -teesi.)

Moraalirelativismin voisi myös yrittää yhdistää ei-relativistiseen näkemykseen tiedosta. Mutta tämä voisi olla hankalasti motivoitava yhdistelmä. Joka tapauksessa, jos relativismista saakin koherentin näkemyksen, niin lopputulos on yksinkertaisesti todella epäuskottava. Se antaa väärät tulokset. 2/2

Ristiriidoista en ole varma. Jos kulttuurini koodi kieltää teon X _kaikilta_, myös sinulta eri kulttuurissa, niin sitten sellaisen teorian mukaan, jonka mukaan minun tekojeni oikeuden määrittää minun kulttuurini koodi, ja sinun sinun kulttuurisi koodi, minun olisi väärin tehdä X, sinun mahd. ei. 1/2

Moraalirelativismi ei minusta ole lainkaan uskottava näkemys. En tässä esitä perusteluita relativismia vastaan. Mutta ensimmäinen askel relativismin hylkäämiseksi on erottaa se muista, uskottavista väitteistä (esim. moraalin vaatimusten kontekstiherkkyys), joihin se voidaan helposti sekoittaa. 9/9

Väitteen voi tulkita tarkoittavan myös, että moraalin vaatimukset ovat kontekstiherkkiä. Kuten olemme huomanneet, tämäkin näyttäisi olevan totta. Mutta nämä ovat aivan eri ajatuksia kuin moraalirelativismi, jonka mukaan sen mikä on oikein ja väärin määrittää pohjimmiltaan kulttuuriset normit. 8/9

Joskus kuulee väitteitä tyyliin: ”Jokin voi olla oikein yhdelle, mutta väärin toiselle”. Tämän voi ymmärtää tarkoittavan, että jokin teko voi olla sellainen, että yksi uskoo sen olevan oikein, toinen väärin. Tämä on selvästi totta. Olemme usein eri mieltä moraalisista kysymyksistä. 7/9

Tämän huomaa siitä, että moraalin kontekstiherkkyys on yhteensopivaa sen kanssa, että esim. seuraavat moraaliperiaatteet olisivat objektiivisesti päteviä: (1) Hädässä olevia pitää auttaa, jos se on mahdollista ilman vaaraa itselle; (2) Toisten loukkaaminen ilman vahvoja perusteita on väärin. 6/9

Kulttuuriset erot voivat myös olla moraalisesti relevantteja. On ehkä tyypillisesti väärin loukata toista ihmistä ilman painavia perusteita. Mutta jokin teko voi olla loukkaus yhdessä kulttuurissa, ja toisessa ei. Tällainen kontekstiherkkyys on kuitenkin aivan eri asia kuin moraalirelativismi. 5/9

B:llä on silti velvollisuus hakea apua, ehkä myös opetella uimaan. Mutta tämä on toinen asia. Joka tapauksessa A:lla ja B:llä on erilaiset velvollisuudet, koska heidän olosuhteensa ovat relevantilla tavalla erilaiset. Moraalin vaatimukset ovat selvästi tällä tavoin kontekstiherkkiä. 4/9

Moraalin kontekstiherkkyys: se kuinka minun on oikein tai väärin toimia riippuu olosuhteista tai kontekstista. Jos henkilö A näkee ihmisen hukkumassa, hänen täytyy uida A:n avuksi. Jos henkilö B näkee ihmisen veden varassa, hänellä ei ehkä ole velvollisuutta uida A:n avuksi. Ehkä B ei osaa uida. 3/9

Moraalirelativismi kieltää moraaliobjektivismin eli objektiivisesti pätevien, kulttuurisista moraalinormeista riippumattomasti tosien tai pätevien moraaliperiaatteiden olemassaolon. Moraalirelativismi on siis tärkeää erottaa seuraavasta moraaliobjektivismin kanssa yhteensopivasta ajatuksesta: 2/9

Lisäksi: Onko kaupungin sopivaa antaa tilojaan huijareiden huijaustilaisuuksissa käytettäväksi? Kyseessähän on kuitenkin ilmiselvästi huijari. Väitteitä ihmeparantamisista ei tarvinne ottaa vakavasti. 3/3

”Yksittäisten ihmisten mielipidettä ei voida huomioida [siinä, mihin käyttöön tiloja vuokrataan]. Meidän linjauksemme perustuvat lakiin ja yhdenvertaisuuteen.” Mutta eikö tilaisuus/tilaisuuden puhuja ole juuri mm. yhdenvertaisuuden näkökulmasta ongelmallinen? 2/3