Liukua mereen
tahto tuhota itsensä
loppuu iltapäivän sateeseen
jossa tanssin kuin mieltä vailla.

Veden alla
valonsäteissä
kalat omassa maailmassaan.
Ei tarvitse välittää tänään tästä
maailmasta
minunkaan.

Särkynyttä kirkkautta silmissäni
pomppien kuin pelokas kauris
menen metsään enkä tule
enää pois

Aina kun olen onnellinen
rakastan sinua
aina kun rakastan sinua
olen onnellinen.

Minua ei vaivaa enää mikään
mustat pilvet ovat poissa
on vain valkoisia pilviä
niiden valo heijastuu mereen.

Veden alla suojassa
suojassa itseltään
joka rauhaa ei saa.

Kun olin pieni lapsi, radiosta tuli kuulutuksia perheistä
"jossain lomamatkalla Suomessa
ottakaa yhteys omaisiinne".
Mutta he olivat tavoittavattomissa.
Onni piti suojella.

Kuvittelen onnellisen perheen
kuvittelen onnelliset lähdöt ja paluut
lämpimän talon
kuvittelen onnen.

Kun jään yksin, laskeudun lapsuuteeni
ihan joka kerta
siihen taikamaailmaan joka turvani oli jo silloin
ja on myös nyt
täällä Filippiineillä
missä kadulla minuun katsotaan toisin

Särkynyt on mieli, särkynyt on kieli.
Uudet tuulet puhaltavat läpi rappukäytävän
liu'un hiljaa portaita, ääneti
ihmiset ovien takana puuhailevat
ovat vaiti. Mistä tiedän, että ne hengittävät
en sitä ikinä kuule.

Kadotin itseni
mutta löysin tänne.