Kerrankin jotain hyötyä, että on nopea taikomaan itsestään edes jotenkin ihmisen näköinen ja valmis lähtemään ulos ovesta minuuteissa.

Heräsin vajaa puolituntia sitten, nyt tasalta on fyssari.

Ihan vain vähän haastavaa lähteä ihmisten ilmoille, kun ei reiluun viikkoon ole käynyt missään muualla kuin juuri ja juuri kaupassa.

Tänään kuitenkin tarvittavat lääkkeet nassuun, mekko päälle ja lets mennään.

"Tarviin sua kaikkialla jeeh
En sopeudu auta jotain puuttuu, ote lipsuu
Eikä ilman kynsiä saa tartuttuu
Herkkii, epävarmoi, yksinäisii
Yhdistää vaan tunne että ei oo meitä"

Olin jo unohtanut tämän biisin (Kynnet kynnet, Chisun versio)

En todellakaan ole ihminen, joka millään tavalla tykkäsi virallista puheluista. Kuitenkin nyt keräsin itseni ja jätin kelaan soittopyynnön ja eikös samalla sekunnilla soittanut työterveys. Tuon puhelun aikana yritti kela soittaa - tietysti. Onneksi sain uudelleen soitettua sinne ja he vastasivat.

Asia, josta en millään tavalla ole ylpeä, on se, että mulla on papereissa ollut reilun vuoden kuvaus sairauslomakuntoinen.

En missään vaiheessa kuitenkaan jäänyt saikulle.

Hyvää ja taianomaista joulua jokaiselle teistä ✨❣️

Katsotaan, jos joulun jälkeen löytäisin enemmän sanoja.

Tuntuu siltä, että parempi vain sulkea some ja koko puhelin.

Yksinäisyys ja sen tunne muiden keskellä vain musertaa. Ja vielä enemmän, kun sydän on täysin palasina.

En tiedä, tulinko vain kääntymään vai jäänkö tänne. Ehkä se selviää ajan myötä. Yritän myös hahmottaa sitä, mitä haluaisin jakaa.