Itse muistan hänet lyhyissä kauniissa permanenttihiuksissa, helmissä ja rintaneuloissa.

Jostain syystä vanhat kuvat nuttura-mummostani kiinnostavat nyt. Mitä hän silloin koki, tunsi, ajatteli?

Hiukseni hapsottavat nutturan vieritse samoin kuin hänellä, esiliinaa minulla ei ole, tiskit kyllä myös.

Kiitti! Mä en ollut tiennyt näitä ja linkitin puolisolle kans. Oon ollut varovainen näitten kaa mut nyt vielä tarkempi 😬

Itselleni vaunut ja rattaat ovat olleet kummallinen identiteetin osa, aluksi neutraali ja nykyään elimellinen. Ertaannus hämmentää! Olen päättänyt, että rattaiden jälkeen ostan sellaisen fuksianvärisen olkalaukun, itselleni. Opettelen olemaan. Kädet vapaana, etsin uudet kannettavat kuormat.

Mä huomasin, että innostuin suorastaan kun uudet silmälasit saa vasta parin viikon päästä. Että (materian) tarve ei tyydyty heti. Odottaminen tai viivyke on jotenkin nannaa aivoille.

Postitettiin jo "kirjeitä" lähisukulaisille. Postimerkkien hinta yllätti, mutta endorfiinit etanapostista voittivat kaiken mennen tullen! 💗

Terkuin Poste Restante -ajan teini.

Nää oon tehnyt nyt! Ton violetin kissan kehitin itse, tein ite ala-asteella jonkun vastaavan muotoisen pehmo-otuksen. 🥲

Kiitti! Meillä on kirjastosta semmoinen ohjekirja. On ihana ollut saada takaisin käsillä tekemisen iloa since yläaste!

Ei oo kun oon poistanut sekä Instan, Facen että Jodelin luurista........D: detoxing mut millä hintaa!