Suosittelen myös kirjaa If Anyone Builds It, Everyone Dies (2025)

En ole lukenut mutta kuuntelin haastattelun toiselta kirjailijalta ja se vaikuttaa hyvältä nimeltä hyvin mietitylle kirjalle, jonka sisältö lienee tarkkanäköinen varoitus erittäin huonoista jutuista.

Ja paikkaaminenkin on oma taiteenlajinsa, siis oikean taiteen. Olen yrittänyt opetella noita japanilaisia paikkaustaiteita mutta olen ihan liian kärsimätön vielä osaamaan ne oikein.

Erilaisen materiaalin oikeanlainen paikkaaminen on kyllä yksi juttu mitä koulun käsityössä pitäisi myös opettaa.

Käsityötaito kasvaa vain tekemällä, mutta se tiedon säilyttäminen vaatii taas perustaitojen vaalimista massoilla.

Kun nyt ylipäänsä ihmiset tekisivät asioita omin käsin, ymmärtäisivät mitä kaikkea se vaatii ja oppisivat arvostamaan niitä kulutustavaroita.

Nyt vaan ostetaan ja heitetään pois.

Käsityöihmisenä ja myös invalidisoituneena tuollainen ajattelu on melkoisen yleistävää.

Tietyllä tasolla se on totta sillä kuka vain voi ommella kankaita yhteen, toisella sulkee pois kaikki jotka ei oikeasti siihen kykene, kolmannella alentaa käsityötaidon pelkäksi tekemiseksi.

Arvostetaan sitä taitoa myös ja muistetaan että ensinnäkin kuka tahansa ei kykene sellaiseen ihan tuosta vaan ja toisekseen tehdäkseen hyvän vaatekappaleen siihen tarvitaan kokemusta ja tietoa jota ei ihan kaikilla ole. Käsityönä tehty vaate on muutakin kuin vaan yhteenommeltua kangasta.

Voisin virkata tuhat pikkuötökkää jos vaan aika sallii ja malli on sopiva. Lankaa on ainakin.

Voisin kuvitella että salmiakki olisi yksi kiva mahdollinen juttu. Mutta mitä muuta?

Kummankin tiedon piilottaminen palvelee ihmisiä kuten Trump, joten mieluummin otan vero- ja tuomiokoneen. Se olisi kyllä hienoa että ihminen saisi aina tiedon siitä kuka tarkalleen on katsonut tietoja ja milloin.

Mutta iltapäivälehdet ja juorujournalismin voisin kieltää kyllä.

I’ve watched Kevin Smith in the news picketing Dogma more times than I have seen Dogma.

Ah suklaatupakkaa! Se oli kyllä aina onni jos niitä jostain sai tai löysi muiden kätkön. Meillä kun tavattiin jemmata karkit kun toiset ne varasti ja sitten niitä myös etsittiin myöhemmin vaikka olisi ollut oma kätkö kyseessä.

Siis se näkkäri, isossa ruskeassa avolaatikossa tuhatmiljoona näkkäriä useassa jonossa. Olikohan siinä jotain sata näkkäriä.

Laitettiin kerran sellaiseen lihamyllyyn jotain kalaa, silakkaa tai muikkua, ja rinnalle näkkärinpaloja ja pyöritettiin itsellemme kunnon laari leivänpäällisiä.

Joskus kuuskytluvun tuntumassa olivat kuulemma käyneet sukuloimassa ja topanneet takin vuoret täyteen kahvia lapsillekin ja sitten toivoneet ettei kukaan haistele liikaa kun palaavat Suomen puolelle. :D

Meidän Kemin suku lappas Haapiksesta tavaraa kotiin kuukausittain ties kuin pitkään, 90-luvulla se vähän hiipui sitten. Olin Ikean tullessa ihan kummissani kun kaikki ihasteli kuin mahtavia nää UUDET karkit nimeltä Bilarit on ja itse olin syöny niitä lapsesta asti. Ihanko olis toiselta planeetalta.

Tämmönen sopii mulle oikein hyvin kun joskus ostelin vaatteita suoraan myyjältä tuntemattomien vaatekutsujen mukaanmerkattuna tms. että sain jonkun mahtavan paidan tai housut mistä tykkäsin. Noilla oli aika hyvä naistenvaatekonsepti ja aikanaan olivat ainoita jotka teki taskuja vaatteisiin.