Kiitos. Tämä kävi hyvin. Nimiehdotuksesi sai aikaan runon. ☺️

SANA
Sinun suustasi se nousee
maailman pienimmillä siivillä
julmimmassa maailmassa
ylemmäs, ylemmäs.

Korkeuksissakin koskee
minun pyrähtelevää sydäntäni.

Olen surkea etsimään,
luulisi niin kirkkaan ja suuren löytyvän
madon voimillakin.

Jos oppisin puhaltamaan pilviin,
voisin viimein tuntea

löytämisen iloa.

🌤️🌤️🌤️

Kiitos sanasta. ☺️

☺️💙

Kiitos. ☺️
Totta. En kirjoittaessa miettinyt teitittelyä sen kummemmin. Kunhan kirjoitin runon ystäville, mutta hauska huomio tuo.

Yksi runouden hienoista puolista on, että sitä voi lukea kokoelman tai vain runon kerrallaan. Joskus pienikin runo puhuu paljon, ja sitä pitää sulatella. Lukemisen määrä on siis toissijaista. Riittää, että antaa runoille edes välillä tilaa, jos ja kun niin tahtoo.

Marja-Leena Tiaisen ”Kahden maailman tyttö” tuli mieleeni. Luin sen muutama vuosi sitten ja uskon, että myös vähän lukeva nuori voi löytää siitä lukuintoa. Nuorellehan voi olla tärkeää, että kirjassa ja hahmoissa on jotain tuttua. Tässä kirjassa juurikin ”tyttöjen kulttuuria” käsitellään.

Kielellä leikittely on antoisaa! Kirjoitan parhaillaan toista runokokoelmaani. Välillä suorittamisen tunne vallitsee. Haluaisin ikään kuin kirjoittaa heti sujuvinta runoutta. Olisi ilo leikitellä, vaikka kirjoittaakin päämäärätietoisesti. Aina ei vain pääse siihen vapauden tilaan.

Pienikin määrä on plussaa. Ei ole itsestäänselvää, että runous ylipäätään löytää lukijoita. Toivoisi, että sekä kirjoittajien että lukijoiden uteliaisuus voittaisi mahdollisen pelon runouden vaikeudesta, silloin kun aitoa kiinnostusta sitä kohtaan on.

☺️💙

Kiitos paljon. Olen vain pari tämänkaltaista kuvarunoa kirjoittanut, mutta niiden hahmottelu ja rakentelu on ollut mukavaa vaihtelua ns. perinteisille runoille. ☺️

Kiitos paljon. Jännittävä kirjoittajan kevät kyllä tulossa. Uskoisin, että iloinen myös. ☺️