Nopeasti muuttuvassa maailmassa pitää etsiä lohtua niistä pienistä pysyvistä asioista. Kuten siitä, että ihmiset eivät osaa edelleenkään irtisanoa sähköpostilistan tilausta.

Luin tyttärelle iltasaduksi vanhaa Smurffi-sarjakuvaa. Kun Suursmurffi on poissa, valitaan uusi johtaja vaaleilla. Smurffi lupaa populistisesti kaikille kaikkea, mutta nousee vaalit voitettuaan yksinvaltiaaksi Smurffaattoriksi, joka hallitsee mielivaltaisin ottein ja lopuksi smurffikylä on raunioina

Project 2025 sarjakuvana: stopproject2025comic.org?fbclid=IwY2x...

Ihminen voi tulla täysin raivohulluksi etsiessään kaupasta tuorehiivaa. Arvostan lähikaupan yritystä selkeään viestintään ja se auttaisikin, jos a) fontista saisi selvää yli metrin päästä ja b) lappu ei peittäisi itse tuotetta näkyvistä.

Riihimäen Femmatorilla oli yllättävän hyvät valikoimat paitsi vintageastioita niin myös vintagescifiä ja -fantsua. Tanith Lee on ollut pinnalla viime aikoina ja muistinkin häneltä joskus jonkun suomennoksen lukeneeni. Näiden lisäksi ostin kannellisen emalipaistinpannun ja mysteeritaulun.

Kierrätyskeskuksesta bongattua. Sel8nne-leffaa ei ikinä näe missään kierrätysmyymälässä yksittäin, se liikkuu jopa 8-10 yksilön laumoissa.

Hassu konsepti sellainen, että kun ruokaa jää tähteeksi niin siitä voi tehdä lisää ruokaa. Tein siis päivällisen ylijäämäriisistä retrojälkkäriä eli appelsiiniriisiä. Ai että! Pitäisi joskus ehkä perustaa joku retrokokkauskerho, parhaat tai oudoimmat reseptit ja keittokirjat kehiin!

Tekee mieli vähentää Facebookin käyttöä jo ihan siksi, etten vaan kestä enää sitä AI-tauhkan ja hälyn määrää. Mutta kun on 17 vuotta kehittänyt riippuvuutta niin ovatko uudet somet sitten nikotiinilaastari vai Subutex? Sekakäyttöä jatkan nyt vielä toistaiseksi.