Molemmat osat on jo Spotifyssa!! 😊

Niiden käsittelyä et monisuhteisena voi paeta, vaan omat pelkonsa ja häpeänsä on pakko kohdata. Tätä elokuva myös ansiokkaasti kuvaa. Ja sitä miten lopulta omien haavoittuvuuksien jakamisessa kaikki voittaa: ”Nothing creates intimacy like shared vulnerability.”

Tästä voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta kierrän kirjoituksen tähän pointtiin: tutkitusti ilmastodenialisteja yhdistää yksi silmiinpistävä piirre; kykenemättömyys käsitellä (ja tuntea) hankalia tunteita.>

En sano, että sen tulisi olla uusi normi, mutta aivan kuten Selma myös sanoi: ”monisuhteisuus-oppaiden lukemisesta olisi hyötyä ihan kaikille, vaikka olisi täysin monogaminen.” >

Monisuhteisuus on ainakin omalla kohdallani opettanut minulle miltei kaiken, mitä nykyään pidän tärkeänä ymmärtää maailmasta ja rakkaudellisuudesta. >

Itse koen, että hän on juuri olennaisen suuren teeman äärellä elokuvansa kanssa; moniin suuriin ongelmiin maailmassa olisi ratkaisu, jos kokisimme enemmän rakkautta, enemmän empatiaa ja osaisimme enemmän luopua asioista, joita pidämme itsestään selvinä. >

Selma myös pohti elokuvan jälkeen Q&A:ssa käsikirjoitusprosessia ja totesi kutakuinkin näin, että oli hakenut jotain suurta aihetta joka ratkaisi maailman ongelmat, mutta päätynyt rakkauteen. >

Siksi onkin tärkeää, että Selma & co. ovat kuvanneet monisuhteisuutta kauniisti, mutta myös ilman ’onnellisuusmuuria’, johon on helposti kiusaus, jos ympäröivä yhteiskunta ei aina ymmärrä tai sulata tapaasi elää. >

Ja luonnollisesti naiset on tässä asiassa erilaisessa asemassa kuin miehet ja ymmärrän, että joskus täytyy miettiä kenelle sitä hymyään oikein jakaa.

Erityisesti tässä haluun haastaa mieheksi itseään kokevia miettimään sitä, että voisko sitä näkkileipää vähän useammin väläytellä? 😊❤️

Eikä meistä varmaan kukaan voi kiistää etteikö näin olis.

Ja mä ymmärrän että vieraalle ihmiselle hymyily voi joskus olla myös riskialtista. Ehkä termi densomagneetti on tuttu? >

Että määrittelee asioita sen mukaan, että mikä oikeastaan on mun hymyn arvoista.

Samaan aikaan se yks hymy saattaa olla todella merkityksellinen jollekin ihmiselle.

Mulla itsellä lukee peilin ylälaidassa: ”et voi kieltää, ettetkö voisi olla rakkaudellisempi.” Tää ajatus on myös Esa Saariselta. >

Sen sijaan että panttaisi hymyä ajatellen että ”jos mä nyt hymyilen tässä aamupäivällä, niin sittenhän mulla saattaa mennä hymy hukkaan, jos mä tarvitsenkin sitä myöhemmin johonkin tärkeämpään hymyilytapahtumaan iltapäivällä.” >

Että sitä pitää säästellä.

Ja että sitähän voisi ajatella tällaisella Jeesuksen viisi kalaa ja kaksi leipää logiikalla, että vaikka niitä kuinka jakaa, niin niistä riittää kaikille. >

”Sulla oli tosi iso vaikutus mun kasvussa ihmiseksi, kasvussa naiseksi, sillä että vaikka me ei tunnettu, niin se aina hymyilit mulle.”

Esa Saarisella on luennoissaan tällainen pätkä hymyilystä missä hän toteaa, että me suomalaiset ajatellaan hymyilyä sellaisella näkkileivän logiikalla. >

Kuva: hexentvvsa (IG) 📸

Me kerätään elämämme aikana ohjekirjoja jos minkälaisiin rakennelmiin. On kuitenkin hyvä tulla tietoiseksi siitä, haluaisiko todella rakentaa sitä mitä rakentaa, vai oliko se jonkun muun mielipide. Kunhan muistaa leikkiä reilusti. 🥰