Muistanko väärin vai eikös se sarja ollu sakugaöyhöjen suosikki?

Joudun näemmä korjaamaan itseäni. Parin ekan jakson perusteella se anime oli hyvin lievästi kommentoivat fantasiakliseiden suhteen, mutta hyvin hyvin lievästi. Kaukana niiden parodioinnista tai kommentoinnista.

Minähän en riisu kenkiäni des saunaan mennessä. Riisutteko te? Pfffft, ihme epeleitä.

Jotenkin sitä aina luulee että tämänkaltainen journalismi olisi jääny sinne 2010-luvulle, mutta aina se vaan palaa takaisin.

Se on tietenkin aina mahdollista. Kaikki on mahdollista. Mulla on vaan muistikuva et jotain samansuuntaista olis lukenu mangan takakannessa myös.

Pure, unadulterated Gonzo-quality in that first two-three episodes are pretty good, and then it's going doooooooooooooownhill. Admittedly it's far from their worst series, but still.

Muistan yhä miten meinasin lentää persiilleni kun tajusin että MKR:n oli tarkoitus parodioida fantasiakliseitä. EI se pöllömpi sarja toki ole, mut ainakaan herrain vuonna 2020 se parodiaelementti ei vaan välittyny sieltä oikein mitenkään.

It was me, Dio(field)!

I reviewed that game years ago for the late Pelaaja -magazine and didn't like it very much, but I do get a chuckle out of it's name every time I see it.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen sarja, oli sitten TMNT fani tai ei. Faneille se on mielenkiintoinen kuvaus kilpparisarjasta ilman kilppareita, ja satunnaislukijoille se tarjoaa nätisti piirretyn, selkeän ja melankolisen tarinan kostosta ja perheen menetyksestä.

Suosittelen lämpimästi.

Toimintaa sarjasta ei missään nimessä puutu, ja on hauska nähdä Michelangelo käyttämässä veljiensä aseistusta tribuuttina heille, mutta paljon sivutilaa käytetään hiljaiseen itsetutkiskeluun, ja erityisesti riivatun Michelangelon psyykeen ruotimiseen. Ei pelkkää synkistelyä, mutta runsaasti sitä.

Toisaalta uusi perhe voi myös vain odottaa löytäjäänsä: April on yhä elossa, ja tämän tytär on kilpparien suuri ihailija. Ehkä Michelangelo ei olekaan niin yksin kuin luulee olevansa.

Toiminnantäyteisen alun jälkeen sarja asettuu enemmän urilleen tutkimaan, miten tähän tilanteeseen päädyttiin.

TMNT on aina ennen kaikkea kuvaus veljeydestä ja perheestä, mutta Last Roninin keskeinen kysymys on: Mitä tapahtuu kun perhe on poissa? Michelangelo tietää käyvänsä taistelua joka voi johtaa vain hänen kuolemaansa, ja kuolleiden veljien äänet riivaavat hänen alitajuntaansa ja psyykettään.

Aivan, linkki olisi ehkä ollut ihan kiva lisäys.

waltscomicshop.com

Ellen väärin muista Sugiyama on myöntänyt että sävelsi nimenomaan niin että sävellys tuli ensin, ja se piti saada jotenkin sitten sovitettua konsolin äänisirulle, minkä vuoksi monet hänen sävellyksistään tuntui "puuttuvan" jotain.

Ne tosiaan kuulostavat orkestroituina paljon paremmilta.

Tarinan opetus: En ehkä pidä erityisesti Sugiyamasta, mutta sen tyyli on niin tunnistettavaa ettei mennyt kuin hetki yhdistää random videon taustabiisi häneen. Pakostakin se mies jotain teki oikein niiden musiikkien kanssa ilmeisesti. Enemmän kuin mistä olen antanut kunniaa.