nuori ja vihainen
sinun sanojasi minä
kaipaa en

raivoten pyyhin
kyyneleet
veretkin vuotaneet

lattialle valuneet
unelmat hyvästä
maailmasta

tunnen vihaa
niin suurta ettei
se pysy enää hallinnassa

ehkä joskus vielä
näen tässä paskassa
jotain kaunista

Natsit vittuun!

olen vihainen
surullinen
epätoivoinen
raivoissani maailmalle
en puroille ja metsille
vaan ihmisten julmuudelle

tälle kuumuudelle
jonka olemme itse
toiminnallamme aiheuttaneet
emmekä sen poistamiseksi
mitään tee

ensimmäisen kerran
kokeilin en halua toista
kertaa en tiedä
kestänkö raapia riekaleiksi
kun ei sekään helpota
tätä oloa

se kestää
se ottaa aikansa mutta
paraneeko se koskaan
mitä jos raavin
seuraavaksi arvetkin
uudestaan ruvelle