Jepp, samaa mieltä. Vaikuttaisi siltä, että janten laki periytyy edelleen sukupolvelta toiselle (tietyillä alueilla).

Hyvä mainita myös, että Åhman ei ole yksin joka kirjoittaa rannikkoalueen ankeasta kulttuurista.

yle.fi/a/7-10061808...

Oman kohortin osalta enemmistö niistä jotka ovat tänään esim. suorittaneet korkeakoulututkinnon olivat näitä ns. "rikkureita" (itse en tosin ollut rikkuri, valitettavasti). Anekdoottista tietenkin, mutta pakottaa miettimään miltä tilanne olisi näyttänyt jos miehen malli olisi vähemmän ankea.

Korostaisin erikseen yhtä hyvin tärkeää pointtia Åhmanin kirjoituksessa: kirjojen lukeminen tai koulunkäyntiin panostaminen ei ollut muiden jätkien silmissä kosheria. Tämä mielentila iskettiin tyyppeihin jo varhain ala-asteella. Rikkureita kutsuttiin termeillä "glasögonorm", "nörd" ja "klein".

Ylen jälkipörssissä sivuttiin aihetta myös tänään. Keskustelussa nostettiin esille ansiokkaasti tämä @suomenpankki.fi E&T-artikkeli, joka antaa kattavan kuvauksen nykytilanteesta.

www.eurojatalous.fi/fi/2025/4/ty...

Miten haluaisit rakentaa asioita toisin? Suomessa on otettu askeleita tämän eteen, esimerkiksi Suomen Pankin talousosaamiskeskus pyrkii avaamaan talouskeskustelua kaikille: www.rahamuseo.fi/talousosaami...

Keskustelun vähäisyys on myös merkki siitä, että Suomessa ei kouluteta riittävästi makrotaloustietelijöitä tutkimus- ja analyysihommiin. Eli sellaisia tyyppejä, jotka pystyisivät tekemään erinäisiä arvioita ehdotuksen vaikutuksista.

Lausuntopalvelusta löytyy jonkin verran kommentteja liittyen ehdotukseen uudesta velkajarrusta.

Ehdotus julkaistiin keväällä, eli maailmasta ei löydy sellaista taloustieteilijää joka olisi ehtinyt kirjoittaa kattavampaa (saati sitten vertaisarvioitua) lappua ehdotuksen vaikutuksista ennen dedaria.

Kooma-malli on toki yksi niistä menetelmistä, joita käytetään pohjalaskelmien laatimiseen.

Ei tämä kuitenkaan tarkoita, että kaikkia toimenpiteitä pitäisi hyväksyttää Kooma-mallilla, mikäli ymmärsin pointtisi oikein.

Yksi VM:n keskeisimmistä tehtävistä on huolehtia valtion budjettirajoitteesta, jonka puitteissa mahdollistetaan yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä asioita, kuten hoivatyötä.

Budjettirajoitteen käsite ei ole lähtöisin Kooma-mallista, vaan on pelkästään yksi sen ominaisuuksista.

Voisitko tarkentaa vielä, että missä niitä vääriä menetelmiä on käytössä?

Valtion budjetti muodostetaan pitkälti ministeriöiden omista ehdotuksista ja tietääkseni esim. STM:ssä ei ole käytössä DSGE-mallia, jota pyrittäisiin hyödyntämään kun siellä arvioidaan menoeriä budjettiehdotusta varten.

Talouspolitiikka ja taloustiede eivät ole synonyymejä.

Taloustieteessä sovelletaan erilaisia menetelmiä riippuen tutkimuskysymyksestä. Tämä ei tarkoita, että löytyisi jotain one size fits all menetelmää, jota voitaisiin - tai edes tulisi - soveltaa kaikkien tutkimuskysymyksien kannalta.

Minkälaisia poliittisia seurauksia tällä on ollut?

Taloustieteessä on laaja tutkimushaara liittyen terveystaloustieteeseen, jossa on käytössä heidän tutkimuskysymysten kannalta oleellisempia menetelmiä kuin DSGE-mallit.

Hyvin sanottu, olen itsekin kulkenut samaa tietä. Tilannetta hankaloittaa se, että taloustiedekriittiset kirjoitukset ovat osittain kirjoitettu sellaisten toimesta, jotka hanskaavat tt:stä jotain ennestään. Tämän johdosta saattaa joutua opiskelemaan hieman enemmän, että ymmärtää kritiikin puutteet.