Katselen puhelimeen kilahtanutta kuvaa ja muistelen, miten nuorena toivoinkaan pääseväni tuohon syliin. 20 vuotta elämää välissä, ja yhtäkkiä olemme me. Yhtäkkiä pääsen siihen syliin, kuulun siihen syliin. Ja pian olen siinä sylissä taas. Mitä on 300 kilometriä, kun ennen välissä oli vuosikymmeniä?

Vuosien aikana tuli mietittyä ja muisteltua kyseistä ihmistä. Mitähän hänelle nykyään kuuluu? Miksi en koskaan sanonut mitään ihastuksesta? Muistan malttamattoman odotuksen, kun modeemi ulisi kansansa laulua. Nopean paikallaolevien nimien silmäilyn. Sykähdyksen sydämessä.

14-vuotias, ehkä vasta 13-vuotias, kun liityin irkkikanavalle, jossa ihastuin poikaan, tai ehkä oikeammin silloin jo nuoreen mieheen. Juttelimme yömyöhäiseen, kun olisi pitänyt nukkua. Koskaan ei ääneen myönnetty ihastuksia, ja elämä vei mennessään.

Kiitos! Mun kanssa kantsii seukkailla ni saa kaikkea tämmöstä kivaa. 8)

Tää on! Puuvillasamettia, eli lämmittääkin oikeasti. Täydellinen syssyhame.

Saatoin tänään vahingossa muutaman merkin lisää etsystä, oh no 😱

Se on mun lemppareita, ostin heti kaksi. 😂

Haha, täytyy myöntää et tajusin saman itsessäni ku painoin 'vastaa'.

Forever 1992!

Ja on se toisaalta aika ihanaa, että joissain asioissa sentään on tullut eteenpäin sieltä 17-vuotiaasta, henkisesti siis. Ainakin itsellä. 😂

🥹 Mut onnea pitää saaha matkaan mukaan heti! Varsinkin kun ei enää uskalla yskiä hengenlähdön pelossa. 😜

Miksi minä katsoin, että tuo on kallo, jossa on jotain skrämmäleitä vielä kiinni! 😭😭

Eikäää, paljon onnea, vaikka myöhässä tuleekin. Ja sä ootkin just paras omana itsenäsi. :3