Helsingin Sanomien televisioarvioissa oli erinomainen nosto Network (1976) elokuvaklassikon muodossa.

Ajankohtaisuuden lisäksi elokuva on yksinkertaisesti nerokas satiiri täynnä hulvattomia kohtauksia. Lempijuonessani ylpeistä kommunisteista tulee rahanahneita julkkiksia.

Aktivoin ekonomiopiskelijan ilmaisen lehtitilaukseni ja ensimmäinen artikkeli on tunnetusta sijoittajabloggaja Esa Juntusesta.

Pakko nostaa hattua siitä että hän on henkilöbrändännyt kirjaimellisesti ikivanhoja neuvoja. Ahkeruus, koulutus, ja nuukuus. Voisi sitä aina huonompaakin puskea.

Edustaja Vornasen tilityshaastattelu Hesarissa on järkyttävää tekstiä. Hän jäi lapsuutensa traumojen takia tappelemaan ja myöntää kantaneensa asetta pysyäkseen rauhallisena.

Suomen kansa ansaitsee tasapainoisemman edustajan Savo-Karjalasta, jonka itsekurin puute ei halvenna eduskunnan arvokkuutta.

Juuri vuoden 1984 "A Christmas Carolin" suuri vetovoima on George C Scottin roolisuoritus Ebenezer Scroogena. Agressiivisina hahmoina tunnettu George osaa olla aluksi yhtä herkullisen ilkeä kuin lopussa sympaattisen katuva ja epätoivoinen. Suoritus on selvästi yksi Scottin parhaimmista.

Scrooge elokuvan alussa on erinomainen analogia tämän päivän porvaristolle. Jo 1800-luvulla osattiin väittää työttömiä laiskoiksi ja että valtio tekee liikoja.

Allekirjoitan täysin Dickensin vaatimuksen, että rikkailla ja valtaapitävillä on velvollisuus huolehtia yhteiskunnan vähäosaisista.

Vuoden 1984 "A Christmas Carol" on Dickensin klassikon paras elokuvasovitus. Panssarikenraali Pattonina parhaiten tunnettu George C. Scott on erinomainen Ebenezer Scrooge ja kohtauksista nousee hienosti esiin Dickensin kyky kuvata yhteiskunnallisia ongelmakohtia moraalisina kysymyksinä.

Elokuvan ainut kyseenalainen puoli on sen epämääräinen vastustus lääketiedettä ja mielenterveyden ammattilaisia kohtaan. Näissä kohtauksissa on epämukava pohjavire, mutta ne voi tulkita parhain päin allegoriana avoimelle ajattelulle sulkeutunutta vastaan. Suosittelen vahvasti katsomaan elokuvan!

Elokuvan huippukohdassa erinäiset sivuhahmot puoltavat joulupukin olemassaoloa vuoron perään oikeudessa, vain koska pääsevät siten helpommalla tai lopulta hyötyvät jotenkin. Etenkin kohtaukset (poliittisesti valitun) tuomarin toimistossa ovat nerokasta satiiria.

Elokuva on myös parhaiten artikuloitu kannatuspuhe markkinoiden "näkymättömälle kädelle." Eri hahmot toimivat itsekkäästi, mutta tämän vuoksi lopulta päätyvät parempaan tilanteeseen kaikille. Paras esimerkki ovat toimitusjohtajat, jotka hyvän PR:n vuoksi kaatavat kilpaa rahaa hyväntekeväisyyteen.

"Miracle on 34th Street" on suurenmoisen agnostinen jouluelokuva. Sanoisin jopa jouluelokuvien "Inception."

Läpi elokuvan seuraamme joulupukkihahmoa, joka on katsojan tulkinnasta riippuen joko aito joukupukki tai pelkkä harhainen mutta hyväntahtoinen vanha mies.

Syksyllä uutisoitiin ylilyönneistä kristillisen kulttuurin sensuroinnissa. Selvän kristillisistä elementeistään huolimatta "Ihmeellinen on Elämä" seisoo taideteoksena täysin itsenäisillä universaaleilla moraalisilla jaloilla. Näyttäisin sen itsevarmana vaikka Vapaa-Ajattelijain liiton kokoukselle.

Lähempänä nykypäivää lipilaarit taas ovat syyttäneet elokuvaa yli-konservatiiviseksi, koska päähahmolle näytetty "paha" maailma on täynnä "vain" viinaa ja juhlimista. Ohittaen sen että lukuisat ihmiset ovat kuolleet ja paheisiin ei paeta hallitusti, vaan surkean ja ankean company town-elämän vuoksi.

Puhun nyt välipäivinä pehmeämmistä aiheista, eli (joulu) elokuvista. Katsoin Teemalta perinteisen joulupäivän klassikon: "Ihmeellinen on Elämä" (1947). FBI:n asiakirjoissa elokuvantekijöitä syytettiin kommunisteiksi, koska tarinan ahne ja varasteleva pääpahis sattuu olemaan pankkiiri.

Yleltäkin voi lukea Sveitsiläisten tekoäly-Jeesus kokeilusta. Maallikkonakin mieleeni tulee heti elokuvan THX1138 (1971) makaaberit uskontokopit. Kokeilun johtaja sanoi sen jäävän tähän, mutta aika näyttää. Jossain takuulla jatketaan tätäkin ideaa.