Sun haastattelussa varmaan jossain Suosikissa sanoit, että sä kuutelit Public Enemyä. Lähdin tsekkaamaan sitä ja sille tielle olen jäänyt. Nyt teen yhteistyötä Chuck D:n kanssa ja siihen on suora viiva vedettävänä siitä sun haastattelusta. Se muutti elämäni.

Joten ettei jäisi sanomatta, niin kiitos

Kasvoin pikkutyyppinä, joka täytti Hyvinkäällä 11, kun Moe julkaistiin, joten multa ei ole mennyt ohi teidän ja erityisesti sun merkitys musiikille, joka otti myös kantaa. Ja seuraavia sai odotella aika kauan.

Tämä ei nyt liity tähän varsinaisesti, mutta tänään itsenäisyyspäivänä mä haluan antaa sulle Suomiräpin valkoisen Ruusun ritarimerkin vaikka ei mulla mitään mandaattia ole sitä tehdä.

Kiitos! Ja hyvää itsenäisyyspäivää.

Ehkä emme juhli ongelmia vaan sitä hyvää, jota matkan varrella on ollut ja toivottavasti taas kohta edessä.

Kaikesta huolimatta ja ehkä juuri sen takia, hyvä Suomi.

Toivon jokaiselle hyvää itsenäisyyspäivää tässä epätäydellisessä maailmassa. Jokaiselle, joka sitä haluaa juhlia. Jokaiselle, joka on suomalainen tai haluaa olla suomalainen. Jokaiselle, joka asuu Suomessa tai kokee siihen yhteyttä. Ja myös kaikille muille.

Suomi on monimutkainen ja moninainen maa, jolla tällä hetkellä menee huonosti, mutta jolta olemme kuitenkin saaneet myös paljon. Tai ainakin minä. Suomi ei ole sen hallitus tai eliitti eikä se ole natsimarssi itsenäisyyspäivänä. Tai linnan juhlat. Kaikki niistä tapahtuu täällä, mutta maa on maa.

Jos me jättäydymme pois siitä, mitä on suomalaisuus, niin sitten maamme kyynisimmät ja vihamielisimmät tyypit saavat määritellä sen yksin. Sen jälkeen ei ole enää paljoa jäljellä.

"Venäjänkauppaministeri" Kauma on unohtanut sitaatit "siteeratessaan". Hupsista keikkaa. Mittakaavaharha tässä tietty on myös se, että Mamdani on aika demari (kuin he ennen ainakin olivat). Kyllä taas on myrsky vesilasissa, kun kopsataan agenda ja puhetapa suoraan Ameriikasta.

Kesällä ehdin jo innostua, että yhtäkkiä Suomen työmarkkinoilla kansainvälinen koulutus nostettiin positiiviseksi asiaksi, mutta sitten muistin, että isäni ei olekaan istuva tasavallan presidentti, joten ei sittenkään mitään. Maailman vähiten korruptoitunein maa jne.

Saattaa olla juuri näin. Itse koen sen hyvin armollisena sekä itseä että niitä joilla on mennyt paremmin tai huonommin kohtaan. Syitä on varmasti monia ja yksi iso niistä on tuuri. Kaikki ei ole aina vain jonkun paremmuutta.

Kohtaan kaksi: miksiköhän on niin hankala menestyvän myöntää, että kovan työn lisäksi mukana on ollut myös aivan valtavasti tuuria. Kaikki tarvitsevat hyvää onnea, eikä sen myöntäminen, että sitä on ollut matkassa ole pois omista saavutuksista. Jollain toisella ei sama tuuri ole käynyt.

Huom, en viittaa Keskustaan puolueena vaan sellaiseen sentrismiin, jota on liikkeellä. Sellaiseen, joka on oikeastaan niin konservatiivinen ideologia, ettei uskalla tehdä oikein mitään mikä heiluttaa maailmaa. Se unohtaa kaikki arvot ja mikä ihmisyydessä on tärkeää ja teeskentelee "tolkkua" tms.

Tiedän mikä puolue tästä hyötyy ja nauttii... Joka kohdasta, mutta kokoomuksen kannattaa katsoa miten on käynyt Toryjen ja demarien miten menee Starmerin Labourillä.