Lapseni lähtee ylihuomenna kolmeksi kuukaudeksi työharjoitteluun päiväntasaajan tuntumaan. Millainen äiti lähettää lapsensa päiväntasaajalle!?!?

Lapsi on kylläkin jo 25.
Mutta silti.

Olen aina asunut kaupungissa, jossa on lennoston tukikohta. En koskaan ole häiriintynyt koneiden äänistä. Mutta nyt kun kuulen Hornetin lentävän kummalliseen aikaan tai oudolla korkeudella alan etsimään tietoa mahdollisesta ilmatilan loukkauksesta.
Niinkuin just nyt.

Ensimmäinen sukka tulee kyllä ihan vauhdikkaasti, mutta toisensukansyndrooma on totta. Ei valmistu, ei sitten millään. Onneksi miehen syntymäpäivään on vielä kaksi viikkoa, saan tuon punnerrettua valmiiksi. Luulisin.

Illalla voi suunnitella työlistaa, jonka tekee ennen iltavuoroon lähtemistä. Lopulta ajelet nukkaleikkurilla villasukista nyppyjä. Ehtii hän ne vessat pestä myöhemminkin.

Tappara-fanina on joskus raskasta olla täällä Kalpa-heimon joukossa, mutta taistelen paikasta auringossa. Tänään heräteltiin lapsia ja voi jehna, että ne osaakin olla söpöjä ja hauskoja.

Koska olo ja elo Metan alustoilla tuntuu nyt hieman epävarmalta ja -vakaalta, niin ei kun puikot, lankat ja kaikki kirput mukaan ja miehän tulla pölähdin tänne. Tarjolla vaikka kauraomenapaistosta.