Rakastan talvea! Minusta on ihanaa, kun lumi narskuu kengänpohjien alla ja pakkanen hieman nipistää nenänpäätä ja sormia. Jos ulkoillessa tulee liian kylmä, on kaksi vaihtoehtoa: lämmittelemään sisätiloihin tai lisää vaatetta päälle. Alushanskat rukkasten sisään tai kaksi pipoa päällekkäin auttavat.

Arjen esterata! Täältä tullaan! Olen ladannut akkuja kaksi päivää. Nyt olen taas valmis uuteen viisipäiväiseen otteluun!

Kävin jumpassa. Aivan mahtava keksintö tällaisilla keleillä! Olo ei ollut yhtään sporttinen, mutta raahasin peppuni jumppasaliin. Minua asiantuntevasti ohjattiin liikkumaan ja hiki virtasi. Poistuin paikalta kiitollisena ja tyytyväisenä.

Kuulostaako tutulta?

Taputan itse itseäni olkapäälle. Hyvin hoidettu arjen esterata taas tänään! Minulla on tapana kiittää itse itseäni pienistä asioista.

Olethan sinä muistanut taputtaa itse itseäsi olkapäälle?

Isot on taas meikäläisellä ongelmat. Appelsiinien ostaminen on aina täysi ylläri. Kaupassa hedelmiä valitessa ei millään voi tietää, ovatko appelsiinit makeita, happamia, meheviä, kuivia tai jotain muuta. Olen monta kertaa toivonut mielessäni, että ennen ostopäätöstä saisin maistaa appelsiineja.

Luonto suuri, ihminen pieni. Kävelin tänään ensimmäistä kertaa tänä talvena kunnon peilikirkkaalla jäällä. Jostain se heti löytyi vanhasta muistista: kakat housussa -kävelytyyli.

Näkökulman vaihtaminen. Lapsena (noin 3-5-vuotiaana) minulla oli tapana kotona loikoilla lattialla ja tarkastella kodin näkymiä uudesta vinkkelistä. Näin katon, valaisimen ja huonekalut alhaalta päin. Se oli minusta kivaa. Pitäisiköhän aikuisena tehdä samoin? Tulisiko mieleen uusia ajatuksia?

@hs.fi ja jotain positiivista Ylestä! Hieno leffa muuten tuo Drive My Car, suosittelen! Kommentti | Saan Yleisradiolta jotain sellaista, jota suoratoistopalveluista ei saa www.hs.fi/kulttuuri/ar...

Sitä oon tässä miettinyt, miten taas selviän Mörön persiissä pimeän vuodenajan yli.

Kontrasti lomalla koettuihin Italian aurinkoisiin päiviin on aika raju. Aamulla pyöräilin räntäsateessa töihin ja iltapäivällä palasin tuulessa ja nollakelissä.

Vastaus: Asenteella, niin kuin aiempinakin vuosina.

Melkein kotona. Takana Helsinki-Rooma -reissu junilla. Istun Turku-Helsinki -junassa. Reissu oli onnistunut: matkaseura loistavaa, kulkuvälineet toimivat (vaikka kommelluksia toki) sekä pidemmät pysähdykset Veronassa, Roomassa ja Milanossa tarjosivat lukuisia elämyksiä. Kohti seuraavia seikkailuja!

Missä tämä lattiakuva on otettu?

Vinkki 1: Tunnettu paikka Italiassa.
Vinkki 2: Tätä goottilaistyylistä rakennusta on rakennettu satojen vuosien ajan. Rakennustyöt jatkuvat, vierailuhetkelläkin siellä oli remontti menossa.

Vastaus: Milanon tuomiokirkkohan se on! Oli kyllä upea sisältä ja ulkoa!

En osaa italiaa, mutta poimin ympärillä puhuttua. ”Allora” on sana, jota toistetaan paljon. Sanakirjan mukaan se tarkoittaa ”siis”, ”siispä”, ”joten”. Usein kuulen ”mamma mia” -huudahduksen, joka tarkoittaa suurinpiirtein ”herranjestas”. Tulin uteliaaksi. Pitäiskö mennä italian kurssille?

Matkailu avartaa. Kulunut sanonta on totta. Kun poistuu kotiympyröistä, väistämättä kohtaa uutta ihmeteltävää ja oma maailmankuva tosiaankin avartuu. Lomalta arkeen palaa ihminen, joka katselee asioita hieman uudesta kulmasta. Se on mielestäni arvokasta. #maatapitkin

Kitara on pieni orkesteri. Sanonnan soitti todeksi John Scofield eilen roomalaisen Auditorium Parco della Musican loppuunmyydyssä Petrassi-salissa. Vaikutuin ja liikutuin.

Kuvat: @janimikkonen.bsky.social

Matkalaukulla on turvallista olla turvavöissä. Kyseinen laukku meinasi lähteä holtittomasti seilaamaan Italian Veronan paikallisliikenteen bussissa, niin taltutin seilaavan kantovälineen turvavöillä. Johan taas kelpaa #maatapitkin jatkaa matkaa uusiin seikkailuihin.

Lempeys. Lempeys itseä ja kaikkea elollista kohtaan. Siinäpä elämän mittainen tavoite.

Maata pitkin etelää kohti matkustaessa huomaa hitaan lämpötilan muutoksen. Lähtiessä Helsingistä lämpötila oli nollassa, nyt Müncheniä lähestyessä voi laittaa jo pipon, hanskat ja pitkät kalsarit matkalaukkuun.