Audiard: Emilia Pérez
Katsomisen arvoinen, vaikka hienoista tyhjäkäyntiä keskivaiheilla. Upean näköinen elokuva, erinomaiset näyttelijät (erityisesti Zoë Saldaña) ja mahtavat musat sekä musiikkikohtaukset. Pieni tyhjyys silti jäi: Oliko leffalla joku opetus tai syvempi pointti, tai pitikö olla?

TSH: Rohirrimin sota.
Solidia viihdettä. Jos leffaa ei ota liian vakavasti, niin eeppinen mäiske peittää juonen tyhmyydet alleen.
Sormusten herrat sopivat jouluun, ja tämä sopii saagan välipalaksi oikein hyvin - mieluummin tätä ylidramaattista hömppää katsoo kuin vaikkapa kolmatta Hobittia aikanaan

Baker: Anora
Kuin kolme elokuvaa yhdessä paketissa. Alkaa OK perusleffana, muuttuu varoittamatta huikeaksi sekoilukomediaksi, kääntyy siitä hienoksi draamaksi.
Alku oli jopa tylsähkö, mutta pohdin, että pakko tässä Cannes-voittajassa on joku juju olla. Oikeassa olin, oli mainio elokuva!

Miyazaki: Poika ja haikara.
Upea, upea elokuva. Tekijänsäkin mittapuulla hieno, joskaan ei paras. Hämmensi, yllätti ja tarjosi melkoisen tunteiden vuoristoradan. Lähes epätodellista vuonna 2023 nähdä aivan uusi täysimittainen Miyazaki-maailma. Elokuva sisältää myös huikean Jean Sibelius -cameon!

Toisaalta: pitää vielä odottaa parit gallupit, jotta tilanne selkiintyy. En näe mitään erityistä syytä, miksi JUURI NYT demarien kannatus loikkasi ja kokoomuksen notkahti. Onko osa gallupharhaa? Tai kertamuutos? Vai onko tää vaan ensiairut isommistakin kannatusmuutoksista? Liian aikaista sanoa.

Scorsese: Killers of the Flower Moon. Hyvä, jopa erinomainen leffa, mutta puoli tuntia liian pitkä. Pääosista Lily Gladstone mainio, Leonardo DiCaprio hiukan väärässä paikassa. Robert de Niro teki parhaan roolinsa piiiitkään aikaan, Brendan Fraser riemastutti. Iso elokuva, kannattaa nähdä leffassa.

"Toimittajanalku tekee kyllä väärin, jos hän omin päin yrittää saada presidentin kommenttia"
Tällä viikolla mietin presidenttien ja median suhdetta.
Ei se ole ihmekään, jos media ei osaa haastaa pressaa kuten muita poliitikkoja. Vielä Ahtisaaren aikaan toimittajia koulutettiin nimittäin näin.

Jotain siltä väliltä, mutta pitkään oma suosikki oli Tulenkantajien Meilläpäin