12/ 📰
Valtamedia ei haasta talouskuriajattelua lainkaan. Se ei avaa sen oletuksia eikä tuo vaihtoehtoja näkyviin. Mutta jos ei media, kuka sitten? Jos tähän ei ole aikaa, tilaa tai osaamista, se on jo itsessään vakava kysymys median roolista demokraattisessa keskustelussa.

11/ 🗳️
Tässä tullaan demokratian ytimeen. Kysymys ei ole siitä, ovatko markkinat todellisia – ovat. Kysymys on siitä, miksi talouskuripuhe rajaa poliittisen arvokeskustelun pois juuri silloin, kun meidän pitäisi yhdessä päättää, mihin suuntaan yhteiskuntaa viedään.

10/ 🔍
Markkinakuri ei siis ole politiikan vastakohta, vaan yksi vallankäytön muoto. Se on tehokas juuri siksi, että se näyttäytyy teknisenä ja väistämättömänä – ei historiallisena ja poliittisena ratkaisuna.

9/ 🧱
Oleellista on, ettei tämä jäänyt 1990-luvulle. Kriisissä syntynyt ajattelutapa on sittemmin normalisoitunut. Se, mikä esitettiin poikkeuksena, on nyt talouspolitiikan lähtöoletus.

6/ 🧩
Tämä ratkaisi oikeistoliberalismin sisäisen ristiriidan. Valtiota ja demokratiaa voitiin rajoittaa ilman avointa poliittista vastakkainasettelua. Markkinakuri toimi ulkoisena auktoriteettina.

5/ 🧠
Talouspolitiikka esitettiin teknisenä ja asiantuntijavetoisena, ei poliittisena. Valta siirtyi osin pois demokraattisesta keskustelusta kohti markkinoita ja niitä tulkitsevia asiantuntijoita.

Kuulostaako tutulta?

4/ 📚
Anu Kantola analysoi tätä jo 1990-luvun laman yhteydessä. Hänen keskeinen havaintonsa oli, että talouskriisiä hallittiin kehystämällä politiikka välttämättömyyksien sarjaksi: “ei ollut vaihtoehtoja”.

Korkeiden työvoimakustannusten vika selkeästi.

Olisin taipuvainen ajattelemaan heikon viennin syyksi laadukkaampien tuotteiden puuttumisen sijaan vääriä tuotteita.
Sellu, kananjalat, sianliha, ym. matalan jalostusasteen bulkki ei vain käy kaupaksi arvoaan kovemmalla hinnalla. Sori siitä.