Luin just saman jutun ja tuo Esa Suomisen toteamus (edeltävine askelselostuksineen) jäi mullekin ytimekkäänä mieleen.

Olen pohtinut samaa. Meilläkin on lihansyönti vähentynyt paljon, ja kotiruokien listalta on kadonnut monia vanhoja tottumuksesta tehtyjä liharuokia. Enimmäkseen puoliso kokkaa kalasta ja kasviksista, mutta ihan kaikki vegeproteiinikokeilut eivät ole vielä löytäneet onnistunutta muotoa.

Mun puoliso sai aikanaan lapselta lempinimen Kotvamies. "Se sanoo aina, että kohta tai hetken päästä."

Ymmärsin jostain aiemmasta arvo- ja asennetutkimuksesta, että itse asiassa nuoret miehet eivät ole muuttuneet aiempia konservatiivisemmiksi, vaan nuoret naiset liberaalimmiksi.

Tuleekohan sitä ihmiselle kuitenkaan mieleen barometriin pikaisesti vastatessaan, että mitä se tarkoittaa käytännössä, että nainen olisi se hoivavastuun kantaja. Veikkaan, että moni vastaisi niin ikään, että totta kai naiselle kuuluu työelämä ja ura.

Olisikohan nuorilla miehillä vaikeuksia ajatella itseään hoivaajan asemaan? Aika harvalle tuossa ikäryhmässä vielä ajankohtaista, ja jossain määrin hoivavastuu voi kuulostaa myös pelottavalta ja/tai vaativalta asialta.

Itsekään en ole ollut mikään suuri keskustelujen (aka internetin alalaidan) ystävä ennen tuon käyttöä. Nyt huomaan lueskelevani niitä puheenvuoroja ihan ilokseni, kun niissä näkyy kirjoittajia, jotka aidosti tuovat jotain uutta näkökulmaa itse artikkeliin.

Uuden Jutun erottaa taskussa kulkevasta mediavalikoimasta (tai postiluukustani kolahtavasta Suomen Kuvalehdestä) itselläni se, että appi on todella toimiva myös tällaiselle teksti-ihmiselle (en kuuntele podcasteja) ja puheenvuoroihin syntyy laadukasta keskustelua, jossa toimittajat ovat mukana.