Minusta tämä yksilökilpailu saisi pikemminkin vähentyä. Jos on pakko palkita yhtään ketään (itse en palkitsisi), niin miksei palkita kollektiivisia toimijoita? Niitäkin olisi.

Ehkä utooppisia energioita ei tulisikaan etsiä jostain tarkasti artikuloiduista ideoista, vaan aktuaalisesta yhteiskunnallisesta liikehdinnästä, joissa utooppinen näkymä saattaa tulla ilmaistuksi enemmän tai vähemmän implisiittisesti.

Nämä tämmösinä ihan random-ajatuksina Vihman tekstistä. Jotenkin tämä teksti myös turhauttaa: siinä sanotaan aika paljon oikeansuuntaista, mutta samalla aika vähän mitään kiinnostavaa tai uutta. Kuinka paljon valitusta "utooppisten energioiden" ehtymisestä onkaan kuultu?

Kysymys ei ole niinkään siitä, että kollektiivisesti orientoituneita utopioita ei esitettäisi, vaan siitä, että niillä ei ole aina kovinkaan systemaattista yhteyttä yhteiskunnalliseen liikehdintään.

Mitä utopioiden yksityistymiseen tulee, niin näen kyllä sinänsä myös kollektiivisten utopioiden elpymisen prosessiksi, joka käynnissä parhaillaankin. Erilaiset kriisit tosiaan pakottavat näitä kollektiivisia päämääriä esille - sellaisiakin, jotka ylittävät Vihman mainitsemat hoivautopiat.

Vihman mainitsemasta "paratiisiutopioiden maallistumisesta" olen kirjoittanut puolestaan väitöskirjani luvussa luvussa 3: jyx.jyu.fi/bitstreams/4...