Suurimpia onnia maalla on tähtitaivas. Sitä jään keväällä kaipaamaan, syksyllä tervehdin ja koko talven ihailen.

Voi hitto. Mä olen vuosia tehnyt niin paljon villasukkia, että piti alkaa lahjoittaa niitä hyväntekeväisyyteen, kun ei enää sukulaisissa ja kavereissa ollut ottajia. Se on mulle terapiaa, että jaksaa tämän kaiken muun. Nyt teen sitten eläinten hyväksi huutiksiin ja sinne kelpaa ja ihan pyydetään.

...kolme yksilöä. Tänä talvena ei ole enää yhtäkään. Olen täynnä surua, vihaa ja inhoa. On vaikea edes tervehtiä paikallisia. He eivät ymmärrä ja vaikka ymmärtäisivät, heitä ei kiinnosta. Raha menee kaiken edelle, kaiken. Tässä maassa eivät edes syrjäseudulla ole luonto ja sen eläimet turvassa.

Kyllä se siellä vielä on. Juuri ilmiannoin.

Miksi?