🌱 11/11
Vapaavuori yrittää paikata repeämää asenteilla, populistit ottavat merkityksiä haltuun, ja Ylikylä kysyy, mitä jää jäljelle, kun työ ja ideologia eivät enää kanna.
Seuraavan yhteiskunnan täytyy rakentua yhteisöstä, osallisuudesta ja mielekkyydestä, ei pelosta ja tehokkuudesta.

📉 3/11
Kun oikeistopolitiikan lääkkeet eivät toimikaan, syy siirretään kansan “asenteeseen”.
Vapaavuori puhuu synkkyydestä, kunnianhimottomuudesta ja riskinoton puutteesta – kuin ongelma olisi henkinen eikä rakenteellinen.
Tämä on klassinen merkki ideologisesta paniikista.

Pääomia ei tarvitse haalia maailmalta alentamalla yritysveroja, vaan varmistamalla, että täällä on uudelle teollisuudelle tarpeellinen infra ja ennen kaikkea koulutettua, osaavaa henkilöstöä, myös ja etenkin kansainvälistä osaajaa. Työeläkeyhtiöiden 240 mrd pottia on saatava tähän käyttöön.

Ehkä poliitikkojen käsiä ei tarvi sitoa leikkauksiin, jos meidän rakenteet esim. julkisessa keskustelussa tukisi järkevämpää politiikkaa? Jos vaikkapa puhuttaisiin suoraan järjettömistä verouudistuksista kuten yhteisöveron alennuksista sellaisina kuin ne ovat, vastuutonta tuhlausta. 8/

8. Turvaverkot ja resilienssi

-Jos ihmiset kokevat juurettomuutta, se johtuu usein myös taloudellisesta epävarmuudesta. Hyvä ratkaisu ei ole paluu menneisyyteen, vaan uudet sosiaaliturvamallit, koulutus, ja merkitykselliset työ- ja osallisuuden muodot, jotka luovat turvaa nykymaailmassa.

Talous tässäkin tapauksessa: metsäteollisuus käärii voitot ja sakkomaksut maksetaan valtion kassasta. Siitä samasta kassasta, josta maksetaan myös tukiaiset metsäteollisuudelle.