Tämä yhden datakeskuksen maakaasuvoimala tuottaa siis jotain 1,7 miljoonaa tonnia vuodessa hiilidioksidia ilmakehään. Vertailuna esim. Suomesta lähtevä kansainvälinen lentoliikenne oli ennen koronaa jotain 2–3 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa.

Onko siinä mitään mieltä opiskelijoiden näkökulmasta, että joidenkin alojen sisäänotto hyppii ylös ja alas muutaman vuoden sisällä huomattavasti? Eikö tällaiset asiat pitäisi tehdä pitkäjänteisesti, hiljalleen, pysyvällä perusrahoituksella? (3/3)

Miten me saadaan tuolla tilapäisellä rahoituksella jotenkin tilapäisesti kasvatettua professorien lukumäärää tai vaikka labratilojen ja atk-luokkien kapasiteettia? (2/3)

Vähemmän työtä arviointipaneeleille.

Tsekkaa, miten esim. lentämisen päästöt riippuvat ihmisen tuloista ja varallisuudesta.

Tämän ei tarvitse tietenkään tarkoittaa, että lopputuloksena kaikilla on tasan sama määrä pelimerkkejä, mutta jos nyt päästäisiin edes siihen, että kuilu minimin ja maksimin välillä ei ole aivan nykyisellä tasolla.

Oleellista saada minimi nostettua riittävän korkealle (kaikille hyvä elämä), ja samalla leikata mahdollisimman paljon kaikilta, joilla ylimääräistä (auttaa ympäristöä ja demokratiaa ja kovin monta muuta asiaa).

Tarvitset ämpärikaupalla hyvää tuuria, että pystyt edes valitsemaan, minkä parissa ahkeroit.

Jos joudut tyytymään siihen matalapalkkapätkätyöhön, jonka satut saamaan, ei siinä juuri valita, mitä kirnuat.

Tasata ihan minimissään siinä mielessä, että jokainen saa hyvän elämän.

Mutta mielellään toki myös siinä mielessä, ettei kellään jää liikaa ylimääräistä (joka johtaa yleensä sekä ympäristötuhoon että epädemokraattiseen järjestelmään).

Ahkeria on suunnilleen kaikki ihmiset, emme elä jossain kokoomuksen mielikuvituksessa vaan reaalitodellisuudessa. Ihmiset yrittävät ihan tosissaan, joillain vain on parempi tuuri. Se olisi tietenkin reilua tasata.

Hyvää tuuria ei tarvitse ehkäistä, kunhan sen seuraukset tasataan esim. tulonsiirroilla.

yle.fi/a/74-20082813