Äläpä, meillä kävi tuo jo kun lähetykset muuttuivat digitaalisiksi. Tietokone ja Areena on riittäneet sen jälkeen.

Onnittelut!

Arkkitehtuurilla on merkitystä. Ison rakennuksen voi jakaa pienempiin osiin, esim joka siivelle omat pihansa. On tehtykin. Yhteistiloja harkitusti ja isossa niihin on paremmat mahdollisuudet. Koon kasvaessa vaikeusaste nousee. Mutta mokata voi pienemmässäkin, jos tavoitetasona on lapsivarasto.

Miten raati suhtautuisi U-keittiöön? Kulmat toki hankalakäyttöisiä, mutta yhtenäinen tasopinta tuntuisi itsestä arvokkaalta.

Kuihtuminen on aito ongelma monessa paikassa, eikä sitä ole syytä yhtään vähätellä. Kaupungit voivat kuitenkin kasvaa ja kehittyä muutenkin kuin levittäytymällä yhä etäämmälle ympäröiviin metsiin. Oulustakin löytyy hyviä esimerkkejä tästä.

Tässä esimerkki Oulun pohjoisosasta vuodelta 2012 ja sama alue vuonna 2024. Tämä kaupungissa, jossa tälläkin hetkellä on 304 omakotitaloa (ei uudiskohteita) myynnissä.

Enää ei taida olla enimmäiskokoa 15 %, karmimitoilla? Saattoi olla kyllä silloisen kouluhallituksen ohje, energiansäästöperustein, muistikuvat jo hataria. Aika vähän pelivaraa oli kun miniminä 10 % valoaukko ja maksimina 15 % karmin ulkomitoilla...

Kävelemään kannustaminen on hyvä juttu ja tässä voi olla tärkeäkin juttu. Muuten, noh, olen ehkä kuiva pragmaatikko enkä kaipaa lyhyiltä siirtymiltä elämyksiä. Ainakaan, jos se vie julkisivulta sellaisen ikkunan paikan, joka voisi muuten olla vaikka jonkun ruokapöydän vieressä.

Olenko poikkeava, kun en kaipaisi välttämättä porrashuoneeseen ikkunaa. Onhan se ihan kiva, mutta jos sen eteen joutuu uhraamaan jotain muuta, vaikka asunnoissa, en jäisi kovasti kaipaamaan. Onkohan tutkittu, kuinka tärkeänä tätä pidetään?

Tai kaksi ikkunaa rinnakkain, kuten vaikka tuossa Hesarin kuvassa? Nuo ikkunamääräykset taitaa olla muuttuneet siitä kun viimeksi niihin perehdyin, yhteistä kumminkin se että ala- ja ylärajat ovat hyvin lähellä toisiaan. Ja onko puhe valoaukosta vai seinän aukon mitoista.

Vantaan asuntomessuilta 1977:

On myös ero siinä, kuinka suuri ja minkä muotoinen ikkuna on. Pystysuuntaisesta ei näy sisälle kovinkaan laajasti, sen sijaan vaakasuuntaisesta ikkunasta, joita meillä lienee uudehkon rakennuskannan vuoksi enemmistö, on panoraama arkeen tarjolla.

Kas, 70-luku tuli kylään. Tervetuloa!

Ai minä vai? Arkkitehti, sitten alan töiden kadottua laman vieminä toimittaja ja sekatyökonsultti. Lopulta päädyin suunnilleen sinne mihin alunperin pitikin.