Käytännössä vasemmiston pitää monin paikoin tehdä kompromisseja keskustaoikeistoliberaalien kanssa, jotta äärioikeisto pidettäisiin pois vallasta.

Mutta se ei tarkoita että vasemmiston pitäisi itse yrittää matkia populistioikeiston kulttuuri-identiteettejä. Vasemmistolla on omat vahvuutensa.

Mitä opimme: brändäys on kaiken a ja o. Kysehän on lopulta vain henkilökohtaisista kuuntelutilastoista helpossa paketissa, ei sen kummemmasta.

Myös esim. veroehdotuksen voisi brändätä OmaVero Wrappediksi, jota kaiken maailman nettoveronmaksajat voisivat sitten jakaa somessa.

Mulla on Kadonnutta aikaa etsimässä kroonisesti kesken (tietenkin...), mutta siinäkin monet ongelmat syntyvät ihan vain puutteellisista sosiaalisista taidoista. Tässä kirjassa niistä kärsi yllättävän moni.

Joo, ja Austenin rakkauskäsitys ei tämän kirjan perusteella ole kovin moderni. 🙂 Sen verran tylyn käsittelyn Lydia ja George Wickham saavat.

Eivät kaikki hahmot kasva. Mutta niin se tosielämässäkin menee. Taitavan ilkeästi Austen osaa paljastaa hahmojensa puutteet näyttämällä vain mitä he puhuvat.

Tätä kirjaa voi lukea monella muullakin tavalla, vaikkapa yhteiskuntakritiikkinä. Ajallinen etäisyys tuo sisältöön mukavaa syvyyttä. 3/3

Itse koin kirjan sanomaksi sen, että vaikka ihmisillä on puutteita, he voivat kasvaa. Ja joidenkin, kuten Jane Bennetin, ei juuri edes tarvitse.

Aika helppo on arvata, että esim. herra Darcyn luonneviat johtuvat siitä, että helppo yläluokkainen elämä oli lellinyt miehen pilalle. 2/3

Upea, sydänverellä kirjoitettu ja ajaton kirja. Eikä aliarvioi lukijaa yhtään.

Toki Pisara ei olisi ollut pelkkä sujuvuushanke. Se olisi tuonut Töölöön ja Hakaniemeen lähijuna-asemat, mikä olisi ollut iso juttu koko seudun kannalta, kun lähijunaratojen varrella asuu vuosi vuodelta enemmän ihmisiä.

Helppo toki ymmärtää että se ei ehkä olisi ollut hintansa väärti.

Kumpikin on aika junttimaista:

Että ei lue koskaan klassikoita TAI ajattelee huonoa niistä jotka lukevat viihdekirjallisuutta.

Klassikot ovat klassikoita yleensä ihan syystä. Mutta kirjallisuus/kulttuuri/taide on niin paljon muutakin.

Lentokenttämäisyys on kaksiteräinen miekka. Tuleehan kauppakeskuksen puolesta välillä vähän maailmanlopun ostoshelvetti -fiilis, mutta toisaalta avara kosmopoliittinen tunnelma sopii ainakin asemahalliin.

Mun mielestä Tripla on tosi onnistunut, tyylikäs ja selkeä kauppakeskus. Tykkään anteeksipyytelemättömästä brutaaliudesta. Uudet kerrostalotkin ovat ihan ok ja mukavan tiiviitä. Itä-Pasilaa pidän itsekin vähän ankeana. Länsi-Pasila on jo vähän parempi, ja sitä auttaa myös Keskuspuiston läheisyys.

Varmasti se varsinainen Le Monde olisi kattavampi, mutta minulla ei ole ollut vuosiin aikaa tai halua opetella paremmin ranskaa, joten mulla on Le Monde English. Ihan hyvä se on ainakin hintaansa nähden (jokusen kympin vuodessa).

Guardian on hyvä.

Amerikkalaiset sanomalehdet eivät minusta pärjää eurooppalaisille. Esim. Le Monde on oikein hyvä, ja jos ei osaa/jaksa lukea ranskaa, Le Monde English on olemassa.

Economistissa on asiantunteva globaali näkökulma. Oikeistolehti, mutta ottaa esim. ilmastonmuutoksen aika tosissaan.

HS on oikeastaan puhtaan uusliberaali lehti hyvässä ja pahassa. Sitä ei voi olla lukematta, koska lehti työllistää niin paljon hyviä toimittajia ja pääkirjoitusten linja on yleensä hyvin perusteltu.

Mutta sitten on nämä tuhannesti toistuvat Jari Saario / Teemu Selänne (tai sen poika) -juttutyypit.