Ok jatkan vielä vähän: Fiilistelen sitä, että itsestään voi edelleen oppia uusia juttuja. Et oho, mussa on tällainenkin puoli, joka on kaikki nää vuodet ollut jossain piilossa ja nyt se on tässä, näkyvänä ja ehkä merkittävänäkin osana mua.

Ja siitä lähtien oon saanu nii paljon hupia niistä, oikeestaan siinä määrin että niistä on tullut silleen merkittävä osa mua. Tää tuli mieleen ku mietin että mitä voisin kirjoittaa itsestäni Tinder-bioon. Rakkaudestani väärinkerrottuihin vitseihin kirjoittaisin. 2/2

ne tuntuu olleen jotenkin perustavanlaatuinen osa omaa nuoruutta. Onko muilla vastaavia nostalgiaruokia? Ja olenko nyt virallisesti vanha kun muistelen jotain teini-ikää ja lapsuutta tälleen?