Ja sitten tuttu potentiaalijärjestys tällä hetkellä: WataTabe > Ranma S2 > Toujima Tanzaburou > Akujiki Reijou > Fumetsu no Anata e S3 > One-Punch Man S3 > Egao no Taenai Shokuba desu > Wandance > Sanda > Bukiyou na Senpai > Towa no Yuugure > Kikaijikake no Marie > GNOSIA > Ninja to Gokudou

One-Punch Man S3. Sarja tarvitsisi kyllä paremman toteutuksen, jotta mangan iskevyyteen päästäisiin. Kohtaukset tuntuvat animoituna venytetyiltä. Saitama ja possensa ovat yhä hauskoja, mutta isompaan rooliin nouseva hirviöliitto taas sen verran vakava, ettei siitä suurta hupia irtoa.

GNOSIA. Värikkäästi pukeutuneet nuoret valtasivat avaruusaluksen! Pelaaminen olisi paljon kivempaa kuin sen katselu. Kömpelösti animeen tuodut pelimekaniikat vähentävät immersiota ja hahmot liian övereitä ollakseen kiinnostavia. Ja vähän vaihtelevaa skenaariota pitäisi kerrata koko sarja, ei kiitos.

Wandance. Hellyyttävää katsella Kabokun avautumista maailmalle ja itselleen tanssin ja Wandan kautta. Ongelmina se, että tanssimisen yksityiskohdat eivät niin kiinnosta eivätkä tanssivat 3D-nuket viehätä silmää, mutta muuten visuaalisesti kiinnostava sarja ja mukavia hahmoja seuraa mielellään.

Egao no Taenai Shokuba desu. Todella söpö sarja kivalla toteutuksella ja mangan tekeminen kiinnostaa. Ehkä joskus vielä sarja, jossa mangaka ei ole elämän- ja työnhallinnan kävelevä katatrofi. Mutta hyviä keskusteluja intohimosta, unelmista ja raa'asta työstä on jo parissa jaksossa ollut.

Sanda. Näyttää vinkeältä ja joka toinen hahmo on jonkin sortin psykopaatti. Mutta tämä Joulupukki-teema on kyllä lievän märkä rätti. Saahan sillä kaikkea outoa aikaiseksi mutta henkilökohtaisesti ei kiinnosta. Maailmanrakennuskin horjuu hiukan. Mysteerit kuitenkin kiinnostavat joten jatketaan.

Fumetsu no Anata e S3. Kakkoskausi oli tosi epätasainen, joten odotuksia ei enää ole. Toivotaan, että tulee laadukasta kamaa kuten joskus. Ainakin moderni yhteiskunta (yllättäen kehittyi hyvin japanilaiseksi) on freesi ympäristö Fushille mutta vaikea vielä sanoa mihin suuntaan tarina tästä menee.

Ranma ½. Värikäs taisteluromanttinenkomedia jatkuu hyvin toteutettuna. Kaikki jo tietänevät, mitä tässä tapahtuu, joten jatkakaa valitsemallanne reitillä.

Towa no Yuugure. En taida kestää päähenkilön "kuljeskelen ympäriinsä pyhimyksenä anteeksiantamassa kaiken kaikille" sekoilua samalla, kun ympärillä pyörii eri tavoin alipukeutuneita tyttöjä. Pahiksetkin ovat raivostuttavia karikatyyrejä. Plussana näyttää hyvältä ja postapokalyptinen scifi kiinnostaa

Kikaijikake no Marie. Ilmeetön tyttö teeskentelemässä robottia ihmisvihaajan palveluksessa kuulostaa ihan hauskalta, mutta huumori ei ole uponnut minuun. Enkä ole päässyt mukaan siihen, miksi tyttö niin nopeasti poikaan kiintyi, joten suhde on plääh. Ulkoasukaan ei viehätä niin jäänee tähän.

Saigo ni Hitotsu dake Onegai Shitemo Yoroshii Deshou ka. Eli One-Punch Lady. Pahojen aatelisten kurmottaminen nyrkeillä on hyvä peruspremissi. Scarletilla on asennetta ja luonnetta, ja naljailu 1. prinssin kanssa toimii. Poliittinen puoli ei vielä kiinnosta, mutta se vaikuttaa kehittyvän.

Toujima Tanzaburou wa Kamen Rider ni Naritai. Tässä oli energiatasot kunnossa ja ilmeikkyyttä vaikka muille jakaa. Kamen Rider -unelmista satoi sympatiaa ja toiminnassa oli luiden rutinaa hyvin mukana. Näyttäisi OP:n mukaan, että tarinakin vielä laajenee, joten ei ehkä olla yhden vitsin varassa.

Ninja to Gokudou. Tämä yritti olla liian cool toimintasarja verrattuna siihen, että ulkonäkö ja animaatio olivat todella rumia. Hahmot tai vuosisatojen vihollisuuden taustat eivät herättäneet mitään kiinnostusta, ja vihollisten bondaus taikatyttöanimen fanituksesta tuntui jo kuluneelta. Dropattu.

Watashi wo Tabetai, Hitodenashi. Tykkäsin tämän melankolisesta tunnelmasta. Toisen kasvattaminen herkulliseksi ruuaksi samalla, kun hän vain haluaisi tulla syödyksi, tuo kivaa jännitettä mukaan. Vesiteema Hinakon uppoutuessa ajatuksiinsa on hyvä ajatus. Ärsyttävä ainoa kaveri taas on vain ärsyttävä.

Bukiyou na Senpai. Lisää toimistoromanssia? Miksipäs ei. Tai oikeastaan ei. En saa mitään kemiaa pääparin välille, ja on enemmän rasittavaa kuin hauskaa seurata Kannawan sisäisen monologin ja ulosannin eroja, joka viritetty hiukan liian julmaksi. Välillä ihan söpöä mutta se ei taida riittää jatkoon.

Akujiku Reijou to Kyouketsu Koushaku. Lisää hirviöiden kokkausta? Miksipäs ei. Sarjan pääpari tuntui sopivan mukavasti yhteen, kun pääsivät keskustelemaan hirviöistä ja pieniä dokidokeja koettiin. Melphieran intoilussa on kivasti vetoa, ja kiinnostaa tietää enemmän hänestä ja hirviöiden mausta.

Piti tulla vielä tänne erikseen mainitsemaan, että tosiaan hyvä kun postasit tästä, että tajusin ottaa katsontaan. Oli maistuva kakku; aina välillä tarvitsee vaan tuota herttaista ideaalimenoa eikä suurta draamaa ja asioiden venytystä.

KaoruHana. Herttaista romanssia ja huikean suoraan tunteistaan puhuvia teinejä. Rintarou on selvä päätähti hienolla kasvutarinallaan ja poikanelikko tukee toisiaan vahvasti. Kaorokun rooli enemmän olla söpöyden multihuipentuma mutta Subarussa on särmää. Kiva ystäväjoukko ja jatkoa toivotaan. 8/10