Niin, onhan se varmasti jonkun äänestäjän kannalta ihmeellistä että valtuustossa joskus puheenvuorojani kannattavat vassarit, joskus persut - joskus jopa molemmat.

Ennen vanhaan kun leivottiin juhlapullaa, laitettiin taikinaan pari desiä porkkanaraastetta. Mitä vegempää, sen juhlavampaa.

Tasaisen hyvä linjapuhe kuten presidentin puheiden kuuluukin olla.

"Aikamme huutaa kestäviä ratkaisuja kovemmin kuin koskaan" - se oli hyvin kiteytetty tilannekuva, samoin tämä ratkaisu: "Monimutkaiseen maailmaan valmennus voi alkaa aika yksinkertaisista lähtökohdista."

Tartun heti tähän. Kannatan oikein lämpimästi pääministerin uudenvuoden tervehdyksessä mainittua "kasvupakettia". Sellainen on välttämätön.
Tosin veikkaan että siinä vaiheessa kun Orpo kertoo mitä paketti sisältää, kannatukseni ei taida olla enää yhtä lämmin.

Luin tervehdyksen ratkaisukeskeisen terapeutin näkökulmasta.
Ongelmapuhetta oli paljon, ratkaisuja kovin vähän. Monenlaista kyllä luvataan parantaa, lisätä, panostaa ja kehittää - mutta mitkä ovat ne ensimmäiset pienet konkreettiset askeleet (jotka sitouttavat tekoihin) kaikkea tuota hyvää kohti?

Hyvin tuttua on.
Omassa elämässä vähävaraisuus ja suoranainen köyhyys tulee vastaan joka päivä niin monella tavalla että oikeastaan enemmän jos ei ihan järkytä niin ainakin hämmästyttää miten joillain on varaa (ja pokkaa) tehdä tätä ja tuota. Mutta siihenkin ajan myötä turtuu.

Se on järkyttävää. Ja jos nostetaan summa esim. 500 euroon (joku äkillinen tarve), ahdingossa olevien määrä nousee roimasti.

Toisaalta on oikein hyvä että tämä järkyttää. Toivottavasti etenkin ne järkyttyvät toimintaan asti, jotka voivat tuoda asiaa julki, auttaa ja/tai muuttaa asioita.

Henkilöitä on tulkittu taiteilijan vapaudella.
En ainakaan tiedä olleeni malli millekään hahmolle. Työhuoneeni ikkunan luona on fillari kuten yleensä aina kun olen paikalla. Oma fillarini on kyllä toisenlainen, mutta olisi hauskaa olla tällä tavalla symbolisesti mukana kuvassa :)

Nastat edessä, takana ei. Välillä pitää taluttaa, mutta se ei ole nastoista kiinni. Mennyt viikko oli melkoista vempurointia, kun kaupunki odotti että suojasää hoitaa aurauksen muualla kuin pääkadulla. No hoitihan se.

Polkimilla. Tiitu Takalon ja Tiina Männistö-Funkin hieno sarjakuvateos pyöräilyn ja kaupunkisuunnittelun historiasta ja keskinäisestä suhteesta.
Ahmin sen yhdeltä istumalta. Harmi jos tämä kirja ei voita mitään palkintoa tai edes ole ehdokkaana missään.

www.suurikurpitsa.fi/p/polkimilla...

Muutaman vuoden vihreän aktiivin kokemuksella olen huomannut, että monilla vihreisiin kuulumattomilla (ja etenkin vastustajilla) on paljon vihreisiin kohdistuvia hurskausvaatimuksia, jotka eivät perustu muuhun kuin vaatijan omaan käsitykseen vihreistä - ei edes siihen mitä vihreät esim. puolueena on

Hyvä lista!
Toisaalta on hassua että nykyään luemme ja kirjoitamme ehkä enemmän kuin koskaan, mutta kirjallisuuden käyttö alkaa painottua kuunteluun.
Ja jos kuuntelemme paljon, kehittyykö kuuntelutaito? Osaammeko kuunnella toisiamme paremmin kuin aiemmin?

Selko- ja äänikirjat voivat tukea joidenkin lukemista, mutta mielenkiinnolla odotan (toivottavasti tehtäviä) tutkimuksia, mikä vaikutus äänikirjoilla on lukutaitoon.

Jos Tuntemattoman eri versioista pitää valita, mieluiten katson Anssi Määtän ja Antti Tuomisen lyhytelokuvan Tuntematon Redux.

Katson Vihreitä vähän eri kulmasta, enkä ole huomannut kritiikkiä juuri lainkaan. Vaisua ihmettelyä vain. Mutta kohta nähdään miten teekkarin käy.