Muisteltiin puolison kanssa 80-luvun tavarakalentereita, joista tuli muovirihkamaa. Osasta saattoi saada tehtyä korun tai meni nukkekotiin koristeeksi. Mutta molemmilla oli sama muisto mustasta karkilta näyttävästä figuurista, jota imeksittiin pahimpaan salmiakinnälkään. Nykylapset ei ymmärtäisi.

Olen kuullut myös kyyber (lausutaan ainakin kolmella y:llä) ja ihan asiantuntijan suusta.

Kyllä. Ja jotkut aiheet ovat helpommin yleistajuistettavissa kuin toiset, joten eroja on.
Toisaalta, haluaisin myös nähdä sen päivän, kun yleistajuista editointia ei tarvitsisi tehdä yliopiston käytävillä luentotauoilla kaiken muun ohessa, vaan siihen olisi myös tarpeeksi aikaa ja resursseja.

Itselle tästä jäi päällimmäisenä ajatuksena mieleen, että yleistajuinen tiedeviestintä (juurikin esim. akatemiahankkeista) ei edelleenkään tavoita tarpeeksi yleisöä. Työtä riittää.

Samalla kun latasin tiedostoja talteen, laitoin ruoan uuniin. Illalla mietin neuloessa mistä saisin sopivan asiantuntijan tekemään erittäin ajankohtaisen ja kiinnostavan kirja-arvion. Ajatustyön päätin lopettaa noin kymmenen uutisten aikoihin. Oli sellainen ihan mukavan rento työpäivä. 2/2

Aloitin aamun toimituspäällikön töillä, eli julkaisin uuden tekstin ja luin sähköposteja. Välillä palasin opiskelijaksi, kirjoitin oppimispäiväkirjaa ja tein verkkokurssin tehtäviä. Iltapäivästä palasin taas toimituspäälliköksi ja tein julkaisualustan vaihtoon liittyviä valmisteluja. 1/2

Noin vuosi sitten kokeilin, teköäly oli arponut ihan huomattavan kivan akateemisen uran. Nyt ei tullut tuloksia ollenkaan ja olen tähän oikeastaan hyvin tyytyväinen.

Kiitos tästä! Oman lisänsä selvittelyyn ja auttamiseen tuo vielä se, jos autettavat asuvat maaseudulla, jossa asiat eivät rullaa niin tasaisesti ja nopeasti kuin kaupungissa. Vaatii todellakin pitkää pinnaa ja välillä jalan polkemista.

Britit oli aikanaan vaikeuksissa oman nimeni kanssa, joten en varmaan tohtisi edes testata :D

Tarjouduin viemään sukulaislapsen museoon tällä viikolla.
"En mä sun kanssas lähde."

Vielä mitä! Muutetaan oppilaat asumaan samantien opettajien koteihin, niin siinä vapautuu vanhempien aika yhteiskunnan hyötykäyttöön ja pitämään talouden pyöriä pyörimässä ihan kokonaisvaltaisesti. Siinähän se luokallinen lapsia menee omien mukuloiden sivussa.

Olen kerran laittanut sähköpostia opettajilleni otsikolla "Arvoisat keskeiset akateemiset henkilöt".

Kyllä pilates auttaa! Itekin saan pilateksessa lattialla kelliessä aina parhaat ideat :D

Kyllä! Suurin osa on ollut mukavia ja asiansa osaavia ihmisiä, ovat myös jääneet kavereiksi jälkeenpäin. Ihan pari on ollut hankalia.
En itse halua päätyä pomoksi kenellekään. Pomon on turha pitää töissä roolia, se paljastuu ennen pitkää. Aitoudella ja rehellisyydellä pärjää pitkälle.

Eli lyhyesti ja ytimekkäästi:
Tervehdi, kerro millä asialla olet liikkeellä, päätä viesti koko nimellä ja mitä instituutiota edustat. Nimeä myös liitetiedosto esim muodossa: Otsikko_Julkaisun nimi_Etunimi Sukunimi.
Viestimisiin!

Näinä nettihuijausten ja spämmäyksen kulta-aikoina liikkeellä on jos minkälaista kokeilijaa, josta ei tiedä millaisilla asioilla ovat liikkeellä.
Näitä tulee sähköpostiin päivittäin kymmeniä. Siksi hieman kuumottaa vastaanottaa epämääräisesti nimettyjä liitteitä tuntemattomista lähteistä. ⬇️