Jep! Tere, Jani ja Sebastian eivät ole kiinnostuneita tosiasioista. Matematiikka ei liene myöskään kaikesta päätellen ole vahva. Jokainen osaa hahmottaa hiilen määrän olevan pienempi kuin lentämisessä. Lapsellinen ja tyhmä rankutus on se juttu minkä osaavat.

PS:n Mäkelä näki ristiriidan siinä, että Vihreiden kuntavaaliohjelmassa halutaan vähentää autoilua. Ohjelmassa siis lukee näin:

"Vähennetään henkilöautoliikennettä erityisesti tiiviillä kaupunkialueilla."

Oikein hyvä tavoite, joka ei estä sitä, että joskus voi käydä perhelomalla autolla.

7/14

Johdonmukaisesti ajateltuna on aika hankala vaatimus, että poliitikon pitäisi elää kuin pyhimys voidakseen ajaa tietynlaista politiikkaa.

Se tarkoittaisi esim. sitä, että tupakoiva poliitikko ei voisi ajaa politiikkaa, jolla pyritään rajoittamaan tupakointia.

Aika vaikeaksi menisi.

6/14

Symppaus.
35 vuotta opettajana, suurimman osan ajasta luulin olevani tärkeä ja hyödyllinen. Sitten alkoi totuuden torvi toitottaa: olinkin kuluerä, edes maksamani veroeurot eivät valkaisseet syntejäni.
Erosin virasta. Logiikan mukaan olen nyt kustannusneutraali kansalainen.
Oppia ikä kaikki.

Suomi käyttää pohjoismaista vähiten rahaa terveydenhuoltoon. Tämä siis vaikka Suomessa on selkeästi vanhin väestö. Muita vanhempi väestö luulisi tarkoittavan päinvastaista! 7/

Siirretään seuraavaksi katse julkiseen sektoriin, jota usein moititaan "pöhöttyneeksi" ja josta liikkuu kaikenmaailman väärää tietoa "virkamiesten armeijasta". Kun katsotaan tilastoja, ei se kuitenkaan näytä siltä. Suomi käyttää selvästi vähiten rahaa julkisen sektorin henkilöstömenoihin. 3/

Miten kaikki voivat sen saavuttaa?

Eli "minä" ei ole pysyvä tai erillinen havaitsija, vaan pelkkä mielen rakentama tarina? Eli arkisen kokemuksen "minä katson kukkaa" sijaan "minä" katoaa ja jää vain "katsominen" (ei-dualistinen kokemus), ilman havaitsijaa ja havaittavaa erikseen?
Kiitos keskustelusta, arkimaailma kutsuu.

Uskon, että tällainen tila tuo joillekkin syvää rauhaa ja merkityksellisyyttä. Useimpien kohdalla elämä on kuitenkin hyvin konkreettista. Siihen littyy tunteita, tarpeita ja riippuvuutta muista ihmisistä. Vapaus yksin ei kaikille riitä.

Miten tällainen kokemus vaikuttaa käytännön elämään ja ihmissuhteisiin, esim. tilanteeseen, kun tulee ristiriitoja tai tarve asettaa vaikkapa fyysisiä rajoja?

Viittaat hyvin syvään henkiseen kokemukseen, jossa yksilöllinen minä on ikään kuin ylitetty ja kokemus maailmasta muuttuu täysin. Jäin miettimään, mitä tarkoitat sillä, että "sisäinen ja ulkoinen ovat yhtä". Tarkoitatko, ettei erillisyyttä yksilön ja maailman välillä enää koeta?