"Se oli hieno. Mutta aika kallis."

Meitä kaikkia nauratti aika tavalla.

Uskonto | Salatussa paikassa Suomessa elää amerikkalaisvaikuttaja, jonka mukaan USA on tuhon tiellä
www.hs.fi/maailma/art-...

Meillä käy koko liiga.

Mulle Facebook on näyttänyt usean viikon ajan paitsi satunnaisten ryhmien (joihin en kuulu) päivityksiä ja mainoksia, niin erityisesti vieraiden ihmisten hautajaiskuvia tai ilmoituksia läheisen kuolemasta. Facebookia ei enää päivitä kuin vainajat? (Tai niiden läheiset.)

Mutta mitä tapahtui lohkoketjuille? Niidenkin piti mullistaa... jotain?

Sama täällä. Kun Hesari kertoi, että otsikoiden vetävyyttä seurataan koko ajan, jätin avaamatta varsinkin pahimmat klikkiotsikot.

Minä mietin joskus esim. menneisyyden kirjailijoiden, poliitikkojen ja taiteilijoiden yksityiselämän tonkimista ja vaikkapa salattujen ihmissuhteiden paljastamista. Onko oikein ja tarpeellista? Toisaalta kuka määrittäisi objektiivisesti, mistä historioitsijan pitäisi vaieta?

En ole varma, onko kyse kuntien säästöistä, vaan kulttuurin muutoksesta. Nykykoululaiset ja -opiskelijat eivät valitse lisäkieliä. Pakko toki muuttaisi tilannetta. Toki voi kysyä, miksi kieliä pitäisi olla pakko lukea reaaliaineiden kustannuksella?

Minä historianopettajaäiti näytin aikanaan velvollisuudentuntoisena alkuperäiset taulut Koirien Kalevalaa lukiessani. Pieni poikani totesi Aino-triptyykistä: "Tuo on pelottava". Miten tarkkanäköinen kommentti.

Vakavasti puhuen joitakin tyttöjä lähinnä peloteltiin kotona maailman pahuudella. Meitä ei, vaan opetettiin pärjäämään ja tarvittaessa pyytämään apua. Mielestäni parempi tapa.

Se on just näin. Näkisitpä mun pikkusiskon.

Minun isä sanoi mun nuoruudessa vain osin vitsillä, että "Meidän tytöt kasvatetaan niin, että ne pärjää nakkikioskin jonossa." Ja muuten pärjätään. Ei me tietysti tapella nakkikioskilla tai muuallakaan, mutta pidetään puolemme eikä pelätä.

Varmasti isot herrat lupaavat nyt rauhan meidän ajaksemme. Kuinka rauhoittavaa.

Mieluusti olisin pitänyt oppitunneilla tällaiset asiat siellä historiaosioissa, en kansainvälisten suhteiden ajankohtaisissa esimerkeissä.

Aika pysäyttävä oli huomio siitä, että myös osalle kirjallisuuden opiskelijoista kirjojen lukeminen on hankalaa. Öööö.

Lomaan vielä kaksi viikkoa, mutta tiedän jo, että mukaan lähtee Asko Sahlbergin Pompeius. Pidin kovasti edellisistä osista (Herodes ja Pilatus).

Luin kolme ensimmäistä osaa. Muistaakseni juuri tuossa toisen osan alussa oli vaikea päästä eroon ajatuksesta, että kaikessa on jotain uhkaavaa. Kun kuvaillaan kadulla kulkemista, ja odottaa jotain tapahtuvaksi. Jokin näissä viehätti ja on teoriassa mahdollista, että jatkan sarjan lukemista.

Keräisi eniten rahaa köyhimmiltä ja lupaisi heille vastineeksi erittäin epätodennäköistä suurvoittoa?

En kestänyt Puppe-kirjoja, kun niissä teksti sanoi: "Puppe potkaisee punaista palloa" ja kuvassa Puppe potkaisee punaista palloa 😅