Vähän aiheesta sivusta mutta kun luin Suomen Kuvalehdestä noista maahanmuuton kuluista, tutkija sanoi että kotoutumiseen panostaminen maksoi itsensä takaisin. Kielikurssille patistettujen tulot kasvoivat heidän opittuaan suomen. Panostus ihmisten oloihin paransi heidän elämäänsä.

Tuon yhteiskuntarauhan näkökulmasta se on edullista rahaa.

Se tosiaan oli esteettinen sarja ja etenkin musiikki oli hienoa.

Mä haluaisin nähdä Nuoren Morsen uudestaan. Ihastuin siihen esittäjään.

Tyttökullat.
Yes, prime minister.

Varmasti vaikuttaa, ihmisiä hekin on. Kukaan ei suoranaisesti halua kokea sitä mitä Jessikka Aro tai Rebekka Härkönen. Henkinen väkivalta on rumaa valtaa.

Sieppari ruispellossa on varmaan kans semmonen että se kolahtaa tietyssä iässä, kun käy läpi samaa vaihetta. Mielessä kävi lukea se, mutta totesin että ei nappaa. En osaa enää samaistua nuoreen joka etsii elämälleen suuntaan. Mielellään en palaa niihin tunnelmiin, se ei ollut elämäni parasta aikaa.

Tälleen nelikymppisen mielestä ei ihan ymmärrä mikä siinä oli niin hyvää.

Nuo push-ilmoitukset ovat minusta vain rasittavia. Olen kieltänyt lähes kaikki muut kuin viestit: tekstiviestit, Messenger, Whatsapp ja sähköposti pääsevät lukitusnäytölleni. Kaikissa ryhmät olen hiljentänyt näissäkin sovelluksissa, jotka pääsevät näkyviin.

No se varmasti vaikuttaa asiaan. Harkitsin lukevani Sieppari ruispellossa mutta luulen että olen siihen liian vanha. Se on tehnyt suurimman vaikutuksen niihin jotka ovat nuoria eivätkä ole varma mitä elämältä haluavat. Tavanomaiset teinisarjatkaan eivät enää kiinnosta.

En ole ihan täysin vakuuttunut kirjan neroudesta minäkään mutta olenpahan lukenut (kuunnellut).

Se henkilöiden pitkä kuvailu alussa tuntui siltä että se ei johda mihinkään. Myöhemmin oivalsin, mihin sitä tarvittiin mutta silloin se tuntui siltä että en jaksa tätä jauhamista, haluan tietää miksi tämä kerrotaan minulle. Jännite tulee lopulta päähenkilöiden välisistä monimutkaisista suhteista.

Kyllä se jo nyt on imaissut mukaansa. Melkoinen järkäle.

Sit vaan vuokraamista tai vastaavaa diiliä.

Mulla on vähän sellainen vaikutelma että Venäjällä on nyt kiire saada asiat pakettiin kun ne vielä voi. Siis että niiden tilanne on huonompi kuin ne esittää.

Ei ne ole minusta lainkaan erilaisia. Molemmissa on kaikkia persoonia. Lapsivihamielisyys on minusta ainoa kuvaava tunne. Osa ihmisistä ei pidä yhtään lapsista, toivoo suurin piirtein että heitä ei olisi olemassa missään tai ainakaan eivät siedä lasten käyttäytyvän lasten tavalla.

Ajattelin siksi että naisvihaa on vaikea tunnistaa, kun sana ohjaa ajattelemaan että se on inhoa naisia kohtaan.

hän on ottanut vallan ja käyttää sitä itsevarmasti ja kyselemättä keneltäkään. Päivi Räsäsessä ihailen sitä, että hän sitkeästi elää arvojensa mukaan. Ottaa turpaan ja jatkaa samaa rataa. Arvoista en kummankaan kohdalla ole samaa mieltä mutta ihailen tietynlaista "vähät siitä" -asennetta.