Yhteisötyössä kahvin keittämisestä on tullut yksi suosikkitehtäviäni. Yhteisö ei ole valmis tänään, huomenna eikä ensi viikolla. Se syntyy joka päivä uudelleen siitä, miten kohtaamme toisemme ja minkälaista kulttuuria me itse toiminnallamme vahvistamme.

Tästä syntyi rakkauteni toimijuuteen (agency). Se on sitä, ettei suostu vain sivustakatsojaksi muiden kirjoittamaan historiaan.
Me emme ole vain historian kohteita, vaan sen tekijöitä. Uskottavimmat tarinat ovat niitä, joita ei ole vielä kerrottu. ✍️

Mutta yliopistossa poliittinen historia muutti kaiken. Kävi ilmi, ettei maailma ole suoraviivainen.
Mannerta ei voi ”löytää”, jos siellä on jo asukkaita ja elämää. Kyse on siitä, kuka kertoo tarinan ja kenen ääni kuuluu.

Monen mielestä vuosiluvut ovat tylsiä. Minulle ne eivät ole sitä.

Peruskoulussa janosin tarinoita tutkimusmatkailijoista ja siitä, miten vuonna 1492 Kolumbus ”löysi” Amerikan. ⛵️

Kuvassa tyttäreni, koska kuinka geriatrisella milleniaalilla voisi olla kuvaa omasta tarinoihin uppoutumisestaan edellisellä vuosituhannella. 📚✨

For anyone interested in the little marsupial that started this train of thought, here is the article (in Finnish): share.google/LAXDcewx19rc...