Helmi-hanke on parhaita esimerkkejä suojeluväen ja metsästäjien yhteistyöstä. Elinympäristökato ja vieraspetojen aiheuttama kuolleisuus ovat suurimpia uhkia sorsakannoille. Hankkeessa ongelmaan vastataan kokonaisvaltaisesti. Lähtökohdat eroavat mutta tavoite on kaikilla sama: hyvinvoivat sorsakannat

Toki meidät erottaa muista luonnon olennoista (teknisen etumatkan lisäksi) kyky arvioida riistakantoja ja luonnon tilaa kokonaisvaltaisesti. Metsästäjän näkökulma on usein populaatiokeskeinen ja itsekin koen, että voin metsästää sillä edellytyksellä että kohdelajin populaatio sen kestää.

Metsästyksen oikeutuksessa ollaan ehkä myös sen kysymyksen äärellä, että mikä ihmisen rooli luonnossa on. Monille ihminen on ulkopuolinen tarkkailija, jonka vaikutus luontoon pitäisi pitää mahdollisimman pienenä. Metsästäjänä taas näen olevani aktiivinen toimija luonnossa ja ravintoketjussa.

Ymmärrän kuitenkin tiheän karhukannan alueella asuvien ihmisten turvallisuushuolen esim. lasten kannalta karhun vieraillessa pihassa. Lähtökohtani kaikkeen metsästykseen on, että lajin populaation tulee kestää metsästys pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Karhun osalta tämä näyttäisi toteutuvan

Tuotantoeläinten ja luonnonvaraisten eläinten suhdeluku on kieltämättä pysäyttävä. Ja rehellisyyden nimissä on myös totta, että osa ns. pihakarhujen ongelmasta juontaa juurensa matalasta hirvikannasta, jota on verotettu metsätalouden intressien vuoksi. Tätä priorisointia en itsekään hyväksy.

Nyt karhuluvat ovat tietenkin jäissä valituskierteen takia (pl. poronhoitoalue). On surullista nähdä, miten Suomen arvostetuin riistalaji muuttuu sen vuoksi viranomaisteitse ratkaistavaksi ongelmaksi. Varsinkin kun meillä on dataa siitä, että karhukanta voi kasvaa vaikka sitä metsästettäisiin.

Aivan varmasti nämä ovat osa ratkaisua! Luonnollisen ympäristön lisääminen hyödyttää muutakin lajistoa. En vain usko että ne yksistään riittävät. Kun karhu oppii, että helpon ruuan saa esim. lammastarhasta ja ihmisen haju ja äänet eivät sitä pelota, miksei se jatkaisi ruuan hakemista ihmisen läheltä

Maltillinen, kanta-arvioon perustuva karhunmetsästys mahdollistaisi suuremman karhukannan. Ihmisarka karhu ei tule yhtä herkästi pihoihin, pengo roskiksia tai tapa karjaa. Näkisin, että edellämainittujen tapahtumien määrä on se seikka joka aiheuttaa haasteita, ei karhujen absoluuttinen määrä.

Hei!
En usko, että ongelma on koskaan ollutkaan yksiselitteisesti karhujen määrässä. Karhukanta on kuitenkin kasvanut tasaisesti sillä ajanjaksolla, kun karhun kannanhoidollinen metsästys on ollut mahdollista. Ongelmia ei ole samoissa määrin ollut jahdin säilyttäessä karhun ihmisarkuuden.