Tätä minäkin ajattelin. Mielenkiintoista. Ei ole sataa vuottakaan, kun aviovaimo pääsi pois avimiehen edusmiehisyydestä. Vasta 1929 avioliittolaki teki naisesta tasa-arvoisen avioliitossa ja nainen sai hallita omaisuuttaan ja rahojaan.

Ilmeisesti viittaat aloittamaani keskusteluun X:ssä. Kuulin kahvilassa nuorten naisten keskustelun, jossa he puhuivat, että on pakko/kuuluu ottaa miehen sukunimi avioituessaan. Herätin keskustelua, onko tällainen ajattelu yleistynyt. Ainakaan minä en mistään alistumisesta kirjoittanut. Tappelu tuli.

Minä pidin valtavasti. Taustatyö tehty, upeasti rakennettu, luonto, mytologia... Ymmärtänyt myös mielleyhtymäsi.

Jassoo.

Kova kohtalo❤️

Minä olin 20 vee ja siitä on aikaa.

Kiitos nauruista😄

Joo, jälkeen päin aina keksii. Nyt keksin, että olisin voinut kansanedustajalle sanoa: "Muistan, kun olin 20 vee ja sinä kourit minua takapuolesta Laajavuoren yökerhossa. Ajattelin silloin, että olet ääliö. Olet näköjään edelleenkin."

En keksinyt mitään nasevaa, oli niin absurdi tilanne. Kaikki paikalla olivat mykistyivät, miten joku voi olla noin törppö.

Ehkä oli kuitenkin parempi jättää sanomatta. Veikkaan, että kaikki tilanteen nähneet tekivät samansuuntaisen johtopäätöksen.

Kaikille win-win-win.

Sana on kiva mutta suomalaisesta kahvittelusta mulle tulee ekana mieleen vanha kotimainen elokuva, jossa kukaan ei kehtaa ottaa kahvipöydästä ensimmäisenå kahvia. Fikan kepeys puuttuu.

No totta! Ei varmana löydy.

Tapasin kerran kirpparilla miehen, joka näytti ulkoisesti erittäin erittäin karskilta henkilöltä. Hän keräsi Astrid Lindgrenin teoksia. Hänellä oli liki kaikki.