rakastan joitakin ihmisiä. koiriani. lämmintä takkaani. mielikuvitukseni loputtomalta tuntuvaa maailmaa. rakastan pimeässä maahan satavia lumihiutaleita. hiljaisuutta. klassista musiikkia. muistoja pään räjäyttävästä yhdynnästä. omituisia mutta fiksuja ihmisiä. rakastan nukkumista.

olen leguaani.

väsyneenä voi mennä vaikka yläkerran rappujen alle viltin alle piiloon ja olla siellä ihan hiljaa itsekseen möllöttäen lämpösessä

kyllä

nautin. maaseudun pimeydessä, lenkillä koirien kanssa, jotka hymyilevät ja ovat energisiä, kun ei ole kuuma kesä. en ikinä muuttaisi suomesta pois, koska tämä on kotini.

no okei, päässä oli kiinassa valmistettu otsalamppu, mutta yleensä vain niin himmeällä, että näkee kulkea.

voi peese-kylli

olin tänää uuden duunitiimin paltsussa kuus tuntia. nyt miäeles pyärii, että mitäköhän ne musta aattelee. sanoinko jotain väärin. olinko tahditon..

on tää raskasta ku ei oo itseluottamusta.

hyvää isänpäivää

kaikille. myös pässeille, siis lampaille joilla on jälkeläisiä.

heinäpaalikin voi kokea olevansa isä. ei se ole multa pois.

neljän lapsen isänä olen saanut kokea rakkauden, joka ei kai voi loppua ikinä. kai se on jotain biologiaa.

ajoin juuri pienen järven ohi.

turvapaikkani mielen sisällä on metsälammen rannalla, itä-suomen juuassa. karhu oli siellä nähty.

kymmenen vuotta sitten päätin, etten koskaan enää myy työkseni mitään. kului kuitenkin 10 vuotta.

nyt se loppui. sain työn, joka liittyy edelleen teknisiin asioihin, mutta ei tarvitse myydä mitään, vaan toimia ainoastaan asiantuntijana asioiden keskellä.

olen tosi onnellinen.

millä eläimellä on persreikä selässä

hevone eli heppa