Vuoden 15. romaani luettu.

Tomi Kontion Koira nimeltään kissa hyvästelee ystävän (Teos 2025) on ollut ehdottomasti vuoden ihanin lukukokemus. Kontion kieli ja henkilöhahmot saavat sekä itkemään että nauramaan.

Suosikkilause: "Tuntuu kuin maailma halaisi minua sisältäpäin."

#kirjataivas

Vuoden 14. romaani luettu.

Lotta Ilona Häyrysen romaanissa Jag vill inte tänka på döden men jag vill tänka på dig (S&S 2025) päähenkilö kaipaa sekä rakastetuksi että halutuksi tulemista.

Suosikkilause: "-- ibland önskar jag att du saknade tak så att jag kunde se himmlen ibland."

#kirjataivas

Vuoden 13. romaani luettu.

Riitta Heimosen Äkkiä on ilta (WSOY 2025) vie lukijansa sinne, mikä odottaa useimpia meitä: omien vanhempien muistisairauden äärelle.

Romaani tarjoaa lakonista huumoria, kertojan oman vanhenemisen kohtaamista ja sukupolvien ketjua, jossa roolit pysyvät.

#kirjataivas

Vuoden 12. romaani luettu.

Riikka Pulkkisen Lasten planeetassa (Otava 2018) erotaan, seotaan ja yritetään rakastaa.

Lempilause:

"Pitkän kontemplaation jälkeen mä olen tullut siihen johtopäätökseen, että tarvitsen mitä oletettavimmin myös tulevaisuudessa peniksen elämääni."

#kirjataivas

Vuoden 11. romaani luettu.

Marjo Heiskasen Magdan aaria (Siltala 2025) on vanhan oopperalaulajan itseironinen monologi: tekisikö vielä paluun vai hyväksyisikö jo elämän olevan takana päin?

Suosikkilause: "On oikeastaan aika riemullista olla arvoitus itselleen."

#kirjataivas

Vuoden 10. romaani luettu.

Milla Ollikaisen biofiktio Mathilda (Wsoy 2025) herättää henkiin taitavasti Hvitträskin taiteilijakodin ja sen surumielisen asukkaan Mathilda Gyldénin.

Suosikkilause: "'Mennään sisäkkäin', Eliel kuiskasi."

#kirjataivas

Vuoden 9. romaani luettu.

Maisku Myllymäen Valvoja (WSOY 2024) on unenomainen kuvaus unettomuudesta, taiteen katsomisesta ja katsotuksi tulemisesta.

Suosikkilause: "Lopulta taide on kai olemassa sitä varten, että voimme sen äärellä tarkkailla ennen kaikkea itseämme."

#kirjataivas

Vuoden 8. romaani luettu.

Noora Vallinkosken Miten meistä tuli ihmisiä (Atena 2025) on omaääninen, haikea ja kipeäkin kuvaus ihmisistä yhteiskunnan reunalla rakkautta etsimässä.

Suosikkilause: "Vanhempani eivät hahmottaneet mitä eroa oli hygieniapassilla ja tohtorintutkinnolla."

#kirjataivas

Vuoden 7. romaani luettu.

Anna Alangon Valoisat tunnit (Otava 2025) on päiväkirjamainen kuvaus uupuneen tietotyöläisen arjesta lasten, töiden, ihmissuhteiden ja ikääntymisen ristivedossa.

Suosikkilause: "En tiedä, miksi meistä tulee lumoutuneina niin kiemuraisia".

#kirjataivas
#otava

Vuoden 6. romaani luettu.

Ivan Manirahon Auringon syy (Like 2025) on tragikoominen kuvaus kasvamisesta sodan jaloissa ja asettumisesta vieraaseen kulttuuriin.

Suosikkilause: "Siitä lähtien kun synnyin keskelle täysimittaista kansanmurhaa, elämäni on ollut pelkkää alamäkeä".

#kirjataivas

Vuoden 5. romaani luettu.

Aura Kanerva Nurmen Karkuteillä (Otava 2025) on villi ja vapaa queer-kuvaus oman paikan etsimisestä sekä rakastamisen ja rakastetuksi tulemisen vaikeudesta.

Suosikkilause: "Ystävyys on nyrkki, joka lyö kuolemaa".

#kirjataivas
#otava

Vuoden 4. romaani luettu.

Laura Liimataisen Sukellus (S&S 2025) kuplii kevyen kirpeästi kuin kesäisen Suomi-elokuvan käsikirjoitus. Aiheena mm. keho- ja ruokasuhde.

Suosikkilause: "Hän oli osa vettä, osa maailmankaikkeutta, hän oli kosmista tomua, pihkaa, kultaa ja ahventen kusta."

#kirjataivas

Vuoden 3. romaani luettu.

Riikka Pulkkisen Vieraassa (Otava 2012) uskonsa menettänyt pappi etsii itseään ja äitiään. Muukalaisuus, (kristin)usko ja kehosuhde kietoutuvat taitavaksi verkoksi.

Suosikkilause: "Jos ei tiedä toisesta mitään, voi joko ohittaa tai tuntea jomottavaa himoa".

#kirjataivas

Vuoden toinen romaani luettu.

Helmi Kekkosen Liv! (Siltala 2024) on kesäisen saariston valossa kylpevä kuvaus aikuisten perheenjäsenten kitkaisista suhteista ja seksuaalisesta väkivallasta.

Suosikkilause: "Mikä vittua näitä raiskaavia, lyöviä ja ahdistelevia miehiä oikein vaivaa?"

#kirjataivas

Vuoden ensimmäinen romaani luettu.

Riikka Pulkkisen Viimeinen yhteinen leikki (Otava 2024) on ihanan vetävä jännäri lääketieteen ja lapsuudenkokemusten vallasta.

Suosikkilause: "Hän tietää, mutta ei vielä tiedä, mitä tietää."