Joo! Löysin kaksi keskimmäistä osaa uusintapainoksia divarista. Vielä kun sais käsiinsä kaksi muuta (ja varsinkin ekan) voisi alkaa lukemaan uudestaan.

Maria Gripen Varjo-sarja teki lähtemättömän vaikutuksen salaperäisyydellään ja syvyydellään. Viimeisessä osassa on suorastaan eksistentialistinen peilikohtaus, joka sai kananlihalle. Myös Aila Meriluodon Vihreä tukka oli tärkeä pitkälle nuoruuteen.

Mä uin aina vaan puol kilsaa, koska todellinen syy mennä halliin on sauna 🥰

Jeppistä jee -indeksille ääni ☝🏼

Hallilan ratikkapysäkki 🤓

#toisaalta, sivullisuus avaa mahdollisuuksia luoda rihmastoa, josta voi putkahtaa esille milloin mitäkin, vaikkapa sauna paikalliseen majataloon! Olemme täällä kaksi viikkoa rakentamassa Tatsunon saunakulttuuria japanilaisten nuorten kanssa. @hidasilmari.bsky.social

Joo täytyy myöntää että olen suuri Pasi Heikura -fani 😅

Sydän särkyy ja pää räjähtää tästä lyhytnäköisyydestä.

Juttu kertoo myös yliopistotyön rihmastoituvasta luonteesta: mitään näistä asioista en olisi tehnyt ilman kohtaamisia ja keskusteluja lähelläni olevien, inspiroivien ihmisten kanssa. Kiitos kaikille jutussa mainituille ja mainitsemattomille, työ jatkuu. 2/2

Kaltaiseni kontribuoivat: ”Kas, kas. Kylläpä kakadu kehitteli kieron katoamisen. Kunpa kotiutuisi.”, kaipaili kuoma. Kaveri kiirehti komppaamaan: ”Kerrankos kakadu Kauhajoen kyliltä kohdataan - kohta kaiketi käy kotia kohti. Kuulostellaan, kertovat kai kuinka kävi.”

Kukaties kaija kohtasi kalman, karkulaiselle käynee kalpaten 😞

Joo, itsekin hillosin sitä kaksi vuotta ennen kuin uskalsin lukea.

Iida Rauman Hävityksessä oli tämäkin nostettu hienosti esille kaunokirjallisuuden keinoin. Miten on hyllymetreittäin kasvatustieteeksi kutsuttua kirjallisuutta, jossa pohditaan mitkä ominaisuudet tekevät yksilöstä kiusattavan 🙄.